Analyysi: Miksi kokoomuksen johto ei reagoi, kun Vapaavuori haukkuu hallitusta?
Pingispallot ovat kimpoilleet kiihtyvällä tahdilla, kun Suomessa on jälleen kerran innostuttu käymään aluepoliittista debattia.
Yleisestä poliittisesta väittelystä poiketen keskustelun osapuolia eivät kuitenkaan ole olleet hallitus ja oppositio, vaan pallot ovat sinkoilleet hallituspuolueesta toiseen.
Keskustelun ytimessä on Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.), joka on ottanut asiakseen osoittaa, että hallitus, jossa hänen oma puolueensa istuu, tekee kaupunkivihamielistä politiikkaa.
Niinpä Vapaavuori on laukonut hallitusta kritisoivia kannanottojaan pitkin kesää ja syksyä lähestulkoon jokaisessa antamassaan haastattelussa.
Vapaavuoren kommentit voisi kuitata helsinkiläispoliitikon yksityisajatteluna, jos niihin olisi vastattu selkeästi kokoomuksen ministereiden toimesta.
Näin ei ole kuitenkaan käynyt.
Sen sijaan hallituksen suurinta reformia, sote- ja maakuntauudistusta sekä hallituksen kaupunki- ja aluepolitiikkaa ovat puolustaneet vuoronperään ministerit Kimmo Tiilikainen (kesk.), Mika Lintilä (kesk.) ja Anu Vehviläinen (kesk.).
Keskustaministerien viesti on ollut yhtenäinen: kaupunkien ja muun Suomen kehitystä ei pitäisi asettaa vastakkain – päinvastoin.
Suomen hyvinvointi edellyttää keskustaministerien mielestä koko maan voimavarojen hyödyntämistä.
Vehviläinen on muistuttanut, että kaavoitus, kansainvälistyminen, asuntopolitiikka, elinkeinopolitiikka, koulutus ja kulttuuri ovat jatkossakin tiukasti kaupunkien näpeissä.
– On syytä kysyä, että mikä maakuntauudistuksessa on sellaista, mikä häiritsee esimerkiksi Helsingin kasvua ja kehittymistä, Vehviläinen ihmetteli blogissaan.
Miksi keskustaministerit puolustavat voimakkaasti hallituksen politiikkaa ja kokoomusministerit vaikenevat?
Keskustelua arvioidessa on hyvä muistaa, että suhtautuminen valtionhallintoon ja paikallishallintoon erottaa aidosti keskustalaisia ja kokoomuslaisia poliitikkoja.
Siinä missä maakuntahallinto on keskustalaisten pitkäaikainen tavoite, etenkin pääkaupunkiseudun kokoomuslaiset ovat nähneet hallituksen yhteiseksi lakihankkeeksi päätyneestä mallista aiemmin lähinnä painajaisia.
Sote-palveluiden järjestäminen on Suomessa pakko uudistaa, ja keskustalaisten mielestä maakuntahallinto on erilaisia kuntayhtymämalleja suoraviivaisempi ja demokraattisempi tapa järjestää palvelut.
Keskustalaiset myös muistuttavat mielellään, että maakuntamalli on demokraattisuutensa ansiosta myös läpäissyt perustuslain seulan, toisin kuin kokoomuksen viime hallituskaudella ajamat sote-mallit.
Monille kokoomuslaisille taas päätös sote-uudistuksen toteuttamisesta maakuntahallinnon pohjalta on karvas pala.
Heitä harmittaa, että kokoomus on mennyt hyväksymään mallin, joka pakottaa suurten kaupunkien päättäjät neuvottelemaan palveluidensa järjestämisestä samoissa pöydissä pienten kuntien päättäjien kanssa.
Tätä kutsutaan politiikassa kaksilla rattailla ajamiseksi.
Kokoomuksen johdon vaitonaisuus Vapaavuoren ulostulojen ympärillä lienee merkki siitä, että pormestarin meuhkaaminen sopii oivallisesti puolueelle.
Valtiovarainministerinä toimivan puheenjohtaja Petteri Orpon kädet on sidottu hallituksen yhdessä sopimiin päätöksiin.
Lisäksi Orpon täytyy pysyä väleissä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kanssa, jotta hallitusyhteistyö toimii.
Niinpä hän ei voi lähteä ainakaan vielä tässä vaiheessa kritisoimaan hallituksen hankkeita julkisesti.
Sen sijaan itsenäisessä asemassa Helsingin pormestarina toimiva Vapaavuori on sopiva henkilö purkamaan puolueen sisäistä tyytymättömyyttä.
Tätä kutsutaan politiikassa kaksilla rattailla ajamiseksi: kokoomukseen voivat jatkossa samaistua sekä ne ihmiset, joiden mielestä sote- ja maakuntauudistus on hyvä tapa turvata suomalaisten palvelut että he, joiden mielestä se on ”onneton harjoitus”, kuten Vapaavuori asian ilmaisi Iltalehden haastattelussa.
Mielikuvatasolla kokoomus näyttäytyy edelleen vahvana kaupunkien asioiden ajajana.
Valtapoliittisiakin selityksiä Vapaavuoren kannanotoille löytyy.
Saattaa olla, että Alexander Stubbille kokoomuksen puheenjohtajavaalissa hävinnyt Vapaavuori hamuaa vielä itselleen vielä pormestarin salkkua raskaampaa kannettavaa.
Arvostelemalla kokoomuksen linjaa Vapaavuori saattaa pyrkiä jopa heiluttelemaan Orpon puheenjohtajan pallia.
Toinen vaihtoehto on, että Vapaavuori laskeskelee kokoomuksen tarvitsevan kuuden vuoden päästä taas uusia presidenttiehdokkaita.
Suomalaisilla on ollut tapana suosia tuossa vaalissa itsenäisiä ajattelijoita.