Analyysi: Keskustan uudistunut ehdokasjoukko raivaa jalansijaa Helsingissä – altavastaajan urbaani vaaliurakka kysyy kanttia
Yksi kaupunki, reippaasti yli puoli miljoonaa äänestäjää ja vaalikärryksi kelpaa vaikka raitiovaunu.
Kamppailu Helsingin vaalipiirin 22:sta jaossa olevasta kansanedustajan paikasta poikkeaa muun Suomen olosuhteista.
Muualla monenkirjavat vaaliteltat ovat värittäneet loskanharmaata maisemaa jo pitkään, mutta Helsingissä vasta valmistaudutaan armottomaan kampanjarynnistykseen.
Aktiivien mukaan ennenaikainen ja hätiköity vaalilaukka näyttäisi pääkaupungissa vain hölmöltä.
Keskusta aikoo pitää kynsin ja hampain kiinni vakiintuneesta yhdestä paikastaan, joka irtosi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 7,2 prosentin kannatuksella.
Viimeksi puolueen vaalivankkureita kiskoivat muun muassa Olli Rehn, Paula Lehtomäki ja Pekka Puska.
Nyt Rehn on Suomen Pankin pääjohtaja, Lehtomäki Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri ja Puska pyrkii eduskunnasta europarlamenttiin.
Ensi kuun vaaleissa keskustan syömähammas on asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, joka valittiin viimeksi eduskuntaan Kaakkois-Suomen vaalipiiristä yli 9 000 äänellä.
Vaikka ”ison kirkon” keskustaväki oli pahasti vereslihalla vuoden 2017 kuntavaalituloksen (2,8 prosenttia) jäljiltä, tuore ehdokaslista valaa uskoa tulevaan.
Keskusta houkuttelee vaaliuurnille Helsingin vauhdikkaasti kasvavaa ja muuta maata nuorempaa väestöä monipuolisilla ehdokkailla – joukossa on muun muassa opiskelijoita, yrittäjiä ja politiikan raskassarjalaisia.
Koska Helsingin väestönkasvu johtuu pitkälti maahanmuutosta, myös ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden panos on ensiarvoisen tärkeä.
Naisia 22 ehdokkaasta on kahdeksan, ja listan ikähaitari on 21 vuodesta 65:een.
Tutkijatohtori Johanna Peltoniemi on pannut merkille, että Helsingissä keskustan ääniharavat vaihtuvat vaaleista toiseen.
Helsingin keskustan toiminnanjohtaja Sinikka Varila arvioi, että yleensä valtakunnan politiikan suhdanteet heijastuvat melko selvästi pääkaupungin tuloksiin.
Lisäksi Varila on pannut torikeskusteluissa merkille, että vaalikoneet ohjaavat paikallisten äänestyskäyttäytymistä yhä enemmän.
Varila uskoo, että pitkäjänteisellä työllä moni ehdokaslistan uusi kasvo tavoittelee paikkaa kaupunginvaltuustossa jo parin vuoden päästä.
Nyt monella ensikertalaisella on kuitenkin edessään viimeisten viikkojen opettavainen kampanjasavotta, joka ottaa varmasti koville.
Valtio-opin tutkijatohtori Johanna Peltoniemi on pannut merkille, että Helsingissä keskustan ääniharavat vaihtuvat vaaleista toiseen.
Kun esimerkiksi demarien Erkki Tuomioja, kokoomuksen Ben Zyskowicz ja vihreiden Pekka Haavisto rohmuavat ääniä takuuvarmasti, keskustalta uupuu valmis kannatuspohja.
Helsingin yliopistossa työskentelevä Peltoniemi näkee, että puolueen kärkinimillä on kerta toisensa jälkeen suuri työ haalia taakseen uusia äänestäjiä. Kaiken kukkuraksi omassa sarjassaan painivia valtapuolueita on vaikea rokottaa.
Vaikka kokoomus sai viime vaaleissa hieman takkiinsa, se kahmaisi hurjat 26 prosenttia Helsingin äänistä.
Myös vihreiden 18,8 prosentin kannatus oli järisyttävää luokkaa.
Peltoniemi arvioi, että ehdokasasettelun alueellinen kattavuus ei ole urbaanissa Helsingissä yhtä olennaista kuin muualla Suomessa.
Tilanne on hyvin erilainen esimerkiksi Pirkanmaalla, missä ehdokkaita kannattaa asetella eri puolille vaalipiiriä – äänistä nimittäin kamppaillaan sekä Tampereen kaltaisessa suuressa kaupungissa että hyvin maaseutuvaltaisissa kunnissa.
Helsingissä vaalimainoksen voi asetella oman kodin ikkunaan, mutta ladonseinien tai traktorin peräkärryjen kaltaisia paikkoja ei ole.
Lisäksi metropolin hunnuttaminen vaalimainoksiin on kallista puuhaa: esimerkiksi viime vaaleissa varasijalle yltänyt Pekka Puska poltti kampanjaansa
65 000 euroa.
Kansakunnan kaapin päälle voi silti kivuta Helsingistä myös edullisesti esimerkiksi taitavalla sosiaalisen median käytöllä ja kekseliäillä tempauksilla.
Kuten muissakin vaalipiireissä, moni havahtuu aivan vaalipäivän kynnyksellä pohtimaan äänestyspäätöstään.
Peltoniemi arvelee, että monen helsinkiläisen korvissa keskustan viljelemät iskulauseet maakunnista ja koko Suomen asiasta kuulostavat etäisiltä.
Kahvipöytäkeskusteluissa ruoditaan hanakammin esimerkiksi ruuhkamaksujen käyttöönottoa, uusia raidehankkeita tai pormestari Jan Vapaavuoren (kok.) sote-kapinointia.
Niin tai näin, keskustan viesti on puhutellut helsinkiläisiä kahden paikan edestä vain vuonna 2003, jolloin Anneli Jäätteenmäki paistatteli vaaleissa puolueen keulakuvana.
Maalaisliittolainen imago istuu edelleen tiukassa, ja keskustan poliittiset vastustajat vahvistavat harhaanjohtavaa mielikuvaa oikein mielellään.
Peltoniemi uskoo, että keskusta säilyttää nykyisen asemansa pääkaupungissa siitä huolimatta, että mataava gallup-kannatus on tyly lähtökohta Helsingin valloittamiselle.
Vaikka alkiolainen ajattelu tuntuisi helsinkiläisestä äänestäjästä kaukaiselta, eduskuntavaaleissa keskustan vastuulliselle talous- ja työllisyyslinjalle löytyy varmasti kannattajia.
Kuten muissakin vaalipiireissä, moni havahtuu aivan vaalipäivän kynnyksellä pohtimaan äänestyspäätöstään.
Sitkeiden helsinkiläisehdokkaiden hanskat eivät kuitenkaan tipahda.
Helsingissä jos missä keskusta ansaitsee jokaisen äänen raa’alla ja sinnikkäällä työllä – torikohtaaminen, keskustelupaneeli, some-päivitys ja olohuonetentti kerrallaan.