Analyysi: Kannatusanemia jäytää Niinistön haastajia – katoavatko puolueet presidentinvaaleista?
Ylen tuore presidentinvaaligallup osoittaa, että Sauli Niinistön haastajilla on hankala rasti edessään.
Ylen kyselyn mukaan istuvan presidentin kannatus on vaalien lähestyessä noussut entisestään. Niinistöä äänestäisi ensimmäisellä kierroksella jo 80 prosenttia suomalaisista.
Kannatusluvuillaan Niinistö peittoaa monet maailman itsevaltiaista johtajista.
Presidentin haastajista kovin kannatus on viime presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle päässeellä vihreiden Pekka Haavistolla, mutta hänenkin kannatuksensa on laskenut edellisestä lokakuun mielipidemittauksesta.
Haavistoa kannattaa nyt vain kymmenen prosenttia vastaajista. Jopa vihreiden kannattajista enemmistö aikoo äänestää Niinistöä.
Luvut ovat historiallisia.
Istuvan presidentin kannatus on Suomessa ollut perinteisesti korkeaa, mutta tilanne on tasaantunut vaaleja kohti mentäessä niin, että presidentinvaaleissa on lopulta menty toiselle kierrokselle.
Nyt toinen kierros alkaa näyttää epätodennäköiseltä.
Niinistön haastajien ongelmaksi on muodostunut, että suomalaiset eivät tunnu pitävän presidentinvaalia kovin poliittisena vaalina – eikä ihme.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa linjataan presidentinvaalien välillä varsin konsensushakuisesti.
Kun puolueet eivät yleensä käy julkista keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaerimielisyyksistä, niiden nostaminen keskusteluun vaalien alla näyttää irralliselta ja epäuskottavalta.
Myöskään media ei ole kunnostautunut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon kriittisessä tarkastelussa.
Lopputulos on, että äänestäjien on vaikeaa nähdä, millaisia vaihtoehtoja ulko- ja turvallisuuspolitiikan vallitsevalle linjalle voisi olla.
Puoluepolitiikkakaan ei tunnu näissä vaaleissa painavan.
Vaikka äänestäjistä 80 prosenttia kannattaa muuta puoluetta kuin kokoomusta, he ovat valmiita äänestämään Lipposen hallituksessa kovaa politiikkaa ajaneen entisen valtiovarainministerin presidentiksi.
Erityisesti suuret puolueet pyrkivätkin nyt epätoivoisesti vetoamaan peruskannattajakuntaansa ja vakuuttamaan heidät siitä, että presidentinvaalit ovat poliittinen vaali, ja ääni Niinistölle on ääni kokoomukselle.
Ylen tuoreet luvut kertovat, että viesti ei ole toistaiseksi vakuuttanut äänestäjiä.
Vaalien politisointia vaikeuttaa, että Niinistö päätti asettua vaaleissa ehdolle kannattajakorttikeräyksen kautta.
Vaikka Niinistön kampanja seisoo tukevasti vakiintuneiden kokoomustoimijoiden varassa, kansan silmissä presidentti leijuu tavallisen puoluepolitiikan yläpuolella.
Tähän lienee syy paitsi presidentin taitavuus, myös päivänpolitiikan epävakaus.
Siinä missä hallituksilla on ollut vaikeuksia tehdä linjakasta politiikkaa puoluekentän myllerryksen ja ikävien poliittisten päätösten keskellä, presidentti on päässyt maalaamaan leveällä pensselillä ja puhumaan kansaa yhdistävistä asioista.
Asema poikkeaa Tarja Halosen presidenttikaudesta, jolloin Halosen tapaa hoitaa tehtäväänsä arvosteltiin ja arvioitiin vaalien välilläkin terävään sävyyn.
Niinistöä kohtaan kriittisiä arvioita saa hakemalla hakea mediasta.
Jos isot puolueet saavat tammikuun vaaleissa gallupien povaamat muutaman prosentin vaalitulokset, ne harkitsevat todennäköisesti jatkossa tarkkaan, kannattaako presidentinvaaleista edes pyrkiä tekemään puoluevaaleja.
Myös liikkuvien äänestäjien määrän kasvu, politiikan turbulenssi ja puolueiden nopeat kannatussiirtymät työntävät asetelmaa tähän suuntaan.
Voi olla, että tulevina vuosikymmeninä näemme presidentinvaaleissa lisää puolueiden ulkopuolisia presidenttikampanjoita, jotka rakentuvat karismaattisten henkilöiden ja kansanliikkeiden varaan, ilman kotimaan politiikan painolastia.
Isoin ongelma Niinistön korkeassa kannatuksessa ei ole kuitenkaan muiden puolueiden heikko kannatus, vaan sitä seuraava ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun vaihtoehdottomuus.
Niinistön tapa hoitaa tehtäväänsä ei ole ainoa mahdollinen.
Vaalit kuuluvat demokratiaan, vaikka kansa katselisikin haikeana naapurimaiden kuninkaallisen loiston perään.
Olipa vaalin lopputulos mikä tahansa, Niinistön haastajille täytyy nostaa hattua. Vaaleja ei synny ilman ehdokkaita ja nykyisen presidentin valintoihin kohdistettua kritiikkiä.
Kannatusprosenttien tähänastisesta aneemisuudesta riippumatta vaalikeskustelu kirittää istuvaa presidenttiä ottamaan kantaa haastajiensa teemoihin.
Ilmastonmuutos ja Afrikka ovat Suomen ja Euroopan turvallisuuden kannalta avainkysymyksiä, joihin presidentti on tarttunut kuluneiden kuuden vuoden aikana aivan liian vähän.
Jospa se kansakin pikkuhiljaa heräisi vaaleihin.