Analyysi: Ensi syksyn työmarkkinakierroksesta voi tulla julma
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n irtautuminen isosta osasta keskusjärjestösopimuksia voi johtaa kaameaan työmarkkinakierrokseen ensi syksynä. Lakot ja muut työriidat horjuttaisivat pahoin Suomen lopultakin nousuun kääntynyttä taloutta.
EK irtautuu esimerkiksi luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja, irtisanomisia ja lomautuksia koskevista sopimuksista. Suurissa liitoissa asioista on sovittu omissa työsopimuksissa, mutta pienet liitot ovat turvautuneet keskusjärjestöjen sopimuksiin.
Pienet liitot joutuvatkin palkkaneuvottelujen yhteydessä sopimaan asioista, ja jos työnantajaliitot heittäytyvät hankaliksi, edessä on useita lakonuhkia, lakkoja ja tukilakkoja.
Jos sopimukseen ei päästä, monet työntekijät joutuisivat jatkossa hoitamaan myös omat jäsenmaksunsa, koska EK irtautui myös sopimuksesta, joka velvoittaa työantajan pidättämään jäsenmaksun palkasta ja tilittämään sen liitolle.
Jäsenmaksusuorituksen jättämisessä työntekijän omalle kontolle EK:lla oli todennäköisesti ketunhäntä kainalossa. Lisätyö saattaisi johtaa järjestäytymisasteen vähentymiseen.
EK:n tällä viikolla tekemät päätökset johtuvat viime syksyn työmarkkinaosapuolen asemasta luopumisesta. Samalla romukoppaan menevät keskitetyt tulosopimukset, koska työntekijäkeskusjärjestöillä ei ole enää neuvotteluosapuolta.
Keskiviikko oli musta päivä Suomen talouden ennustettavuudelle myös sen vuoksi, että Metsäteollisuus luopui vientiliittojen yhteisrintamasta syksyn palkkaneuvotteluissa.
Hallituksen väellä ja voimalla runnomaan kilpailukykysopimukseen sisältynyt Suomen mallin rakentaminen palkkaneuvotteluihin koki samalla pahan takaiskun. Suomen mallin tarkoitus oli se, että vientiteollisuus määrittelisi palkankorotustason.
Julkisen alan työntekijäliitot eivät ole mallille hurranneet, mutta työnantajarivien hajoaminen veti lisää mattoa mallin löytymiseltä. Jos yhteistä näkemystä ei löydetä, palkkasodalle ei näy rajoja.
Korotuskuume liitoissa on korkealla.
Pitkään jatkuneiden lähes nollakorotusten jälkeen korotuskuume liitoissa on korkealla. ”Jos nuo saavat lisää, niin meidän pitää saada vielä enemmän”, ajatellaan.
Palkkasodasta hyvä esimerkki on vuoden 2007 liittokierros. Silloin liitot onnistuivat kuppaamaan niin suuria korotuksia, että niiden aiheuttamia haittoja Suomen taloudelle siivotaan vieläkin.
EK:sta irtautunut Metsäteollisuus ilmoitti haluavansa puhtaan liittokierroksen. Paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan (HS 16.2) mukaan Metsäteollisuus ajaa vain omia etujaan.
Metsäteollisuuden päätöksen on arveltu johtuvan siitä, että nousukiitoon päässeiden metsäyhtiöiden patruunat ovat nyt niin täynnä itseään, että he ovat päättäneet laittaa ammattiyhdistysliikkeen polvilleen.
Irtautuminen Suomen mallin hakemisesta voi johtua myös eripurasta muita vientialoja edustavien työnantajaliittojen kanssa.
Jotain ammattiyhdistysliikkeen nujertamiseksi voi kulissien takana kuitenkin olla suunnitteilla.
Vai oliko sattuma, että EK:n ja Metsäteollisuuden ilmoitusten kanssa Suomen Yrittäjät moitti samana päivänä työehtosopimusten yleissitovuutta perustuslain ja Suomen kansainvälisten sopimusten vastaiseksi?
Ja kaiken lisäksi kokoomuksen kansanedustaja Harry Harkimo vaati eduskunnan puhujapöntöstä ammattiliittojen tilinpäätöksiä julkisiksi.
Työntekijäpuolella työnantajapäätökset on nimetty sodanjulistukseksi ja rivien kokoamista on pidetty ainoana mahdollisuutena torjua hyökkäykset.
Ei hyvältä näytä.