Ambulanssi ei ota kyytiin, terveyskeskukseen ei pääse – tuore kirja kertoo, millaista elämä maaseudulla oikeasti on 

Mikset tullut ambulanssilla, kysyivät lääkärit sairaalassa Eeva Pöysköltä, 80.

Olisihan Ylikiimingin Nuorittan kylällä asuva Pöyskö tullut, mutta ambulanssi ei ottanut kyytiin. Voimakkaat vatsakivut eivät olleet riittävä kriteeri kyyditsemiselle.

Sairaalaan Pöyskön vei oma poika. Siellä todettiin haimatulehdus.

Pöyskön kokemus ei ole ainoa laatuaan Suomen syrjäseuduilla. Se käy ilmi Jenni Räinän ja Vesa Rannan tuoreesta kirjasta Reunalla. Teoksessa kerrotaan tyhjenevillä sivukylillä asuvien ihmisten tarinoita.

Yhteinen kokemus on, että palvelut karkaavat kauas, ketään ei kiinnosta, eikä kukaan välitä. Maaseudulla saa asua, jos vain pysyy terveenä.

Viikon ajan 40 asteen kuumetta potenutta yli-iiläistä Pekka Nymania, 67, kiellettiin tulemasta terveyskeskukseen, sillä vastaanotto oli siirtynyt kuntaliitosten myötä liki 30 kilometrin päähän.

Kun hän lopulta pääsi lääkäriin, annettiin hänelle vain pari Panadolia, ei muuta.

– Parrein se on pysyä täällä terveenä, jos meinaa selvitä, Nyman huokaa kirjassa.

Syrjäkylien tila näyttää teoksen perusteella lohduttomalta.

Kirjassa kuvataan, kuinka maaseutu tyhjenee niin tiuhaan, ettei kohta enää ole lähtijöitäkään. Jäljelle jäävät iäkkäät, jotka eivät enää jaksa ja kykene muuttamaan muualle.

Tyhjeneminen on ollut koko 2000-luvun ajan ennätyssuurta.

Seuraukset ovat kovat. Teiden varsia reunustavat autioituneet, paikoilleen lahoavat talot ja tilat. Kirjan mukaan taloja tyhjenee Suomessa 2 500 rakennuksen vuosivauhtia.

Joitakin yritetään vielä myydäkin pilkkahintaan, mutta ne eivät mene kaupaksi.

Kuvaavaa on, että oijärvinen Veera Kuha, 56, osti entisen kyläkaupan tontteineen, varastoineen ja uusine suurine teollisuushalleineen 3 000 eurolla. Muita ostajia ei ollut.

Lautaseinän alareunassa näkyy kaksi lasta. Siinä on Pudasjärven Sarakylän koulun viides luokka kokonaisuudessaan.

Sarakylän koulu sinnittelee vielä elossa, koska kirkonkylään on liian pitkä matka.

Muuten kyläkoulujen ovet on laitettu säppiin niin Pudasjärvellä kuin koko Suomessakin. Kirjan mukaan Suomessa oli vuonna 1990 pieniä kouluja 2 134, nyt enää 646.

Viimeistään koulujen jälkeen katoavat myös kaupat, postit, kaikki. Se vain kiihdyttää kylien tyhjenemistä, sillä pieni koulu on lapsiperheille usein suurin syy asua syrjemmässä.

Vaikka Räinän ja Rannan teosta sävyttääkin surun, pettymyksen ja autioituneissa olohuoneissa ulvovan tuulen sävy, kirjan perusvire ei silti kokonaan ole synkkä ja masentunut.

Se kuvaa kaunistelematta ja kauhistelematta, mikä hiipuvien tai jo hiipuneiden kylien tilanne on.

Lopputulos on vaikuttava. Ihmisten tarinoissa kuuluu syvä rakkaus kotiin ja kotiseutuun, peltoihin, jotka on itse raivattu. Ei silloin voi noin vain lähteä.

Rannan kuvat rapistuvista taloista, tyhjistä teistä, homehtuneista verhoista, mutta silti hymyilevistä ihmisistä hiljentävät.

Kokonaisuutta täydentää Henna Raitalan hieno taitto.

Eivätkä kaikki maaseudulta lähde, kirjassa muistutetaan. Osa haluaa jäädä.

Nyt sinne halajavat myös lukuisat retkeilijät, metsästäjät, mökkeilijät. Elämänvilskeen sijaan tarjolla on rauhaa, loputonta rauhaa. Sitä jos jotain nykyihminen tarvitsee.

Jenni Räinä, Vesa Ranta: Reunalla. Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä. Like, 263 s.

Kirja-arvio ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 13.10. Lehden voi tilata täältä .