Pääministeri Mayn sormi on jo brexit-liipasimella
Jossain vaiheessa tätä kuuta pääministeri Theresa May antaa EU:lle odotetun ilmoituksen: Britannia aikoo erota Euroopan unionista.
Kyseessä ei suinkaan ole pelkkä ilmoitusasia vaan lähtölaukaus neuvotteluprosessille, jonka tarkkaa etenemistä on vaikea ennustaa.
Raamit neuvotteluille antaa EU:n Lissabonin sopimuksen 50. artikla, joka on lyhykäisyydessään aika ylimalkainen eikä sitä ole käytännössä koskaan testattu.
Näin eroprosessin odotetaan suurin piirtein etenevän:
EU määrittelee neuvotteluasemansa
Pian Mayn ilmoituksen jälkeen EU:n presidentti Donald Tusk julkistaa unionin alustavat neuvottelulinjaukset.
Ne hyväksytään ylimääräisessä EU-huippukokouksessa, todennäköisesti huhti-toukokuussa.
Ranska voi tosin painostaa huippukokouksen järjestämiseen vasta presidentinvaalien jälkeen.
Huippukokouksen jälkeen EU-komissio antaa suosituksensa neuvottelujen aloittamisesta ja ministerineuvostossa ryhdytään hiomaan yksityiskohtaisempaa ohjeistusta neuvotteluihin.
Neuvottelut käyntiin kesällä
Kun neuvotteluohjeet on saatu valmiiksi ja jäsenmaat ovat ne hyväksyneet, EU:n neuvottelijaksi nimetty ranskalainen Michel Barnier saa valtuudet aloittaa varsinaiset neuvottelut Britannian kanssa.
Vastapuolella on brexit-ministeri David Davis. Tällöin ollaan todennäköisesti jo ainakin kesäkuussa.
Aivan neuvottelujen aluksi täytyy sopia myös monista käytännön järjestelyistä, kuten missä ja milloin neuvotellaan – ja millä kielellä.
EU:n lähtökohta neuvotteluihin on, että Britanniassa asuvien EU-kansalaisten asemasta sekä Britannian eroamismaksusta EU:lle on sovittava ennen kuin mistään muusta voidaan neuvotella.
Britannian mukaan erojärjestelyistä ja osapuolten uudesta suhteesta voidaan neuvotella yhtä aikaa.
Käytännön takaraja elokuussa 2018
EU-neuvottelija Barnierin mukaan Britannian erosopimus pitäisi saada valmiiksi viimeistään elokuussa 2018, jotta EU:n ja Britannian parlamentit sekä EU:n jäsenmaat ehtivät sen hyväksyä ennen artikla 50. määräämän kahden vuoden määräajan umpeutumista. Varsinaista neuvotteluaikaa voi siis jäädä vain reilu vuosi.
Unionin puolelta sopimuksen hyväksymiseen tarvitaan vähintään 20 jäsenmaan määräenemmistö, jonka pitää edustaa yli 65 prosenttia unionimaiden väestömäärästä.
Artikla 50. mukaan Britannian on erottava EU:sta viimeistään kaksi vuotta brexit-ilmoituksen jälkeen, eli maaliskuussa 2019, olipa sopimusta saavutettu tai ei.
Teoriassa jatkoaika neuvotteluille on mahdollinen, mutta se vaatisi kaikkien EU-maiden suostumuksen, mitä pidetään hyvin epätodennäköisenä.
Mahdollisen neuvotteluratkaisun odotetaan olevan epätäydellinen tai sisältävän siirtymäaikoja.
EU:n ja Britannian lopullisen uuden suhteen järjestäminen saattaa kestää vuosia, jopa vuosikymmenen.
Muutama avoin kysymys
On jossain määrin epäselvää, voiko Britannia jo eroprosessin alettua ilmoittaa tulleensa katumapäälle ja keskeyttää neuvottelut.
EU:n puolella ei ole varmuutta siitä, pitääkö mahdollinen brexit-sopimus tai neuvottelujen jatkoaika hyväksyä ministerineuvoston tai huippukokouksen lisäksi myös jäsenmaiden parlamenteissa.
Artikla 50. puhuu määräenemmistöstä, mutta on mahdollista, että EU tavoittelee historiansa ensimmäisessä eroprosessissa kuitenkin yksimielistä kantaa. Tämä voi muun muassa merkitä lukuisia ylimääräisiä huippukokouksia.