Aivovuoto riivaa Turkkia, kun nuoret ja korkeakoulutetut jättävät maan – "Minua, elämäntyyliäni ja ajatuksiani ei tänne haluta"
Turkkilainen Mehmet on naputellut viime viikkoina ahkerasti työhakemuksia. Paikalla ei ole muuten väliä, paitsi että työpaikan on sijaittava muualla kuin Turkissa.
– Haluan muuttaa minne vain, jossa voin tienata dollareissa tai euroissa. Olen valmistunut Turkin parhaimmista kouluista, mutta palkkani on euroissa nyt samaa tasoa kuin sinikaulustyöläisillä Euroopassa.
Mehmetin nimi on muutettu Turkin tilanteen vuoksi. Hän työskentelee yrityksessä, joka on talousvaikeuksissa Turkin talouskriisin takia. Liiran arvo on romahtanut kuluneena vuonna peräti yli 40 prosenttia.
Mehmet ei ole ainoa. Turkin tilastokeskuksen mukaan maasta ”poliittisten tai taloudellisten syiden vuoksi” muuttaneiden määrä kasvoi peräti 42 prosenttia viime vuonna.
Talouskriisi on Mehmetille viimeinen pisara, mutta hän on ollut ahdistunut poliittisen tilanteen takia jo pitkään.
– Olen ateisti enkä ole nationalisti. Koen, että minua, elämäntyyliäni tai osaamistani ei Turkkiin haluta.
– En koe, että olen hylkäämässä uppoavan laivan. Koen, että kapteeni on puskemassa minut ulos.
Mehmet viittaa Turkin viimevuotisiin tapahtumiin.
Presidentti Recep Tayyip Erdogan on keskittänyt vallan tiukasti käsiinsä, hallintoa arvostelleita on suljettu vankilaan ja lehdistönvapaus on ajettu alas.
Ilmapiiri on monien mielestä muuttunut konservatiivisemmaksi.
Samaan aikaan Turkki on erittäin jakautunut. Istanbulilaisen Bilgin yliopiston tutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia turkkilaisista ei haluaisi naapurikseen ihmisiä, jotka ajattelevat politiikasta eri tavalla.
Moni turkkilainen yhteiskuntatieteilijä elää maanpaossa, koska on julkaissut hallintoa kritisoivia tekstejä.
Turkin jakolinjat ovat syvällä historiassa.
Turkin tasavalta on jo perustamisestaan lähtien harjoittanut politiikkaa, joka ei ole onnistunut edustamaan kaikkia kansalaisia, arvioi Turkki-tutkija Jenny White New York Times-lehdelle.
Jakautuneisuus ei ole syntynyt Erdoganin aikana, mutta presidentin populistisen retoriikan arvioidaan pahentaneen sitä.
Hän on leimannut kaikki muut paitsi kannattajansa ”terroristeiksi” tai ”vanhan eliitin edustajiksi”.
Erdogania tukevat – kuten esimerkiksi pienemmissä kaupungeissa asuvat työläiset – kokevat, että presidentti on lisännyt heidän hyvinvointiaan.
Erdoganin vastustajat taas ajattelevat, että heille ei ole Turkissa enää tilaa.
– Jos tässä maassa järjestettäisiin kansanäänestys siitä, lähetetäänkö hallituksen kanssa eri mieltä olevat vaikka pakolla ulos maasta, uskon, että kyllä-äänet voittaisivat, Mehmet sanoo.
– Meillä on tilanne, että kaikilla ei ole edes ihmisoikeuksia. Miten voit rakentaa dialogia sellaisen kanssa, joka ottaa oikeudet sinulta pois?
Vaikka Turkin hallinto mustamaalaa kriitikoitaan ahkerasti, se on joutunut myöntämään, että aivovuoto on haitallinen tosiasia.
Erdogan kehotti hiljattain korkeakoulutettuja nuoria palaamaan takaisin maahan.
Kaikki eivät voi palata, vaikka haluaisivat. Moni turkkilainen yhteiskuntatieteilijä elää maanpaossa, koska on julkaissut hallintoa kritisoivia tekstejä.
Mehmetille ulkomaille lähtö ei kaikesta huolimatta ole helppo ratkaisu.Häntä mietityttää, voiko hän kohdata ulkomailla rasismia juuriensa takia.
– Ihmiset voivat ajatella, että olen takapajuinen, koska olen Turkista – mutta haluan muuttaa juuri siksi, että voisin elää vapaasti ja tienata kunnollista palkkaa.