Twitteriin huutava presidentti pelottaa
Whadd’a man!
Some-keskusteluun tupsahtava viesti ei kerro enempää, mutta kaikki jo tietävät ketä sillä tarkoitetaan. Donald Trumpia tietenkin.
Pöyristyksen ilmauksista ei ole ollut puutetta, kun Yhdysvaltain tuore presidentti on ottanut vallankahvaa poukkoilevasti haltuunsa.
Yhdellä jos toisella on mennyt aamukahvit väärään kurkkuun, kun tämä isoilla kirjaimilla Twitteriin huutava miljonääri on heitellyt syytöksiään ja provosoivia kannanottojaan.
Hullu mies, on moni puuskahtanut. Vakavasti otettavissa amerikkalaismedioissakin on ihan tosissaan epäilty presidentin mielenterveyttä.
Reaktiot ovat ymmärrettäviä. Meininki on ollut niin absurdia, että vertaista saa etsimällä etsiä.
Kaiken kohinan keskellä on kuitenkin syytä palauttaa mieliin se tosiasia, ettei Trump ole sekavan aikamme syy vaan seuraus.
Hänen protektionistiset, rasistiset ja nationalistiset ajatuksensa ovat kyllä sellaisia, joita emme koskaan kuvitelleetkaan kuulevamme Yhdysvaltain presidentiltä.
Silti Trump ilmentää vain kuohuntaa, joka on tapahtunut läntisessä maailmassa jo paljon aiemmin.
– Trump ei ole muutos, vaan todiste muutoksesta, tiivisti kokenut amerikkalaisdiplomaatti John Kornblum Helsingin Sanomille.
Globalisaatio on vienyt länsimaalaisilta työt, Kiinasta on tullut talousmahti, Venäjä pullistelee sotavoimallaan, Lähi-idässä kuohuu, eikä Arabikevät tuonut sitä, mitä siitä aikanaan haaveiltiin.
Amerikassa pettyneet ovat puristaneet kättään nyrkkiin jo vuosikaudet. Se, miten Trump puhuu, on täysin tuttua netin keskustelupalstoilta.
Vastauksia ongelmiin ei ole löytynyt sen enempää republikaanien kuin demokraattienkaan leiristä.
Populismi jyllää myös Euroopassa.
Tänä keväänä katseet ovat kääntyneet etenkin Ranskaan, jossa mitellään koko Euroopan unionin ja euron kohtalosta huhtikuisissa presidentinvaaleissa.
Jos äärioikeistolainen Marine Le Pen vie kisan, tarkoittaa se käytännössä EU:n loppua.
Mielipidemittausten mukaan Le Penin mahdollisuudet vaalien toisella kierroksella ovat kuitenkin pienet.
Epävarmuudelta ja ristiriidoilta Ranska ei silti välttämättä välty. Le Penin laaja kannattajajoukko ei häviä minnekään.
Kesällä maassa käydään parlamenttivaalit. Le Penin National Front -puolueelle povataan menestystä, mikä sotkee osaltaan Ranskan jo valmiiksi käymistilassa olevaa poliittista järjestelmää.
Se heijastelee helposti myös muualle Eurooppaan.
Pelottaa, on moni sanonut.
Maailmamme keikkuu niin monien, isojen ja monisyisten muutosten aallokossa, että tulevaisuus herättää lähinnä vain huolta.
Kylmän sodan jälkeinen aika näyttää päättyneen. Edessä on kuohuntaa, epäselvyyttä ja ailahtelua.
Aina on kuitenkin toivoa.
Populistinen kouhkaaminen voi kääntyä myös itseään vastaan.
Siitä saatiin viime viikolla ainakin hienoisia merkkejä Saksasta, jossa äärioikeistolaisen AfD:n suosio laski selvästi sen jälkeen, kun Trump nousi Amerikassa valtaan.
Samanlaisesta Trump-efektistä on nähty merkkejä myös Hollannissa, jossa järjestetään parlamenttivaalit parin viikon päästä. Äärioikeistolaisen Geert Wildersin gallupjohto on hivunnut alaspäin.
– Tarvitsiko maailma tyypin, joka vetää kaiken vihkoon, jotta populismin aalto taittuisi, kysyi ystäväni.
En tiedä. Perin kiperiä aikoja on joka tapauksessa vielä edessä.