Taikasana
Politiikassa vaikuttaa olevan yksi taikasana ylitse muiden: asiantuntija.
Hyvä päättäjä kunnioittaa tutkittua tietoa ja on halukas käyttämään sitä päätöksenteon pohjana. Toimittajat haastattelevat asiantuntijoita selvittääkseen asioiden taustoja ja tuodakseen esiin erilaisia näkökulmia.
Asiantuntemuksella ja tieteellisellä tutkimuksella on korvaamaton arvo erilaisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Juuri siksi asiantuntijoihin viittaaminen ei saisi olla halpa hokema.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työskentely herättää kysymyksiä asiantuntijoiden työn ja ajan kunnioittamisesta.
On vakiintunut ja hyvä käytäntö, että valmistellessaan mietintöjä hallituksen esityksiin valiokunnat pyytävät asiantuntijoita ja tutkijoita kuultavaksi.
Sote-lakien kohdalla vaikuttaa, että valiokunnalta on puuttunut selkeä suunnitelma siitä, millaisia asiantuntijoita ja kuinka paljon tarvitaan, jotta valiokunta pystyy muodostamaan oman kantansa.
Asiantuntijoita on käynyt sote-lakien käsittelyn aikana kuultavana satoja. Jotkut jopa useamman kerran.
Keskustelu varhaiskasvatuksen tarpeellisuudesta on yksi esimerkki asiasta, jossa tutkimustuloksia käytetään helposti mutkia oikoen.
Keväällä uutisoitiin Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n julkaisemasta raportista, jossa oli löydetty yhteys kotihoidon kuntalisän ja tiettyjen neuvolassa tehtävien testien tulosten välillä.
Helsingin Sanomat (30.5.) otsikoi aiheesta tehdyn jutun seuraavasti: ”Suomalaistutkimus: Kotona hoidetuilla lapsilla havaitaan neuvolassa muita enemmän kehitysongelmia – “Pikkulapsille olisi edullisempaa mennä varhaiskasvatukseen”.”
Itse jutussa mainittiin asioita, jotka pehmentävät otsikon suoraviivaisuutta. Eri medioissa julkaistiin seuraavina päivinä useita arvioita, jotka toivat asiaan erilaisia näkökulmia.
Näiden eri asianhaarojen käsittely ei valitettavasti mahdu tähän kolumniin.
Se onkin yksi tutkimuksista uutisoimisen hankaluus. Tilakin on rajallinen. Uutiset ja lehtijutut pitäisi myös kirjoittaa mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.
Jutuille pitäisi kaiken lisäksi muotoilla koukuttava otsikko.
Ihmiset eivät välttämättä edes lue juttuja otsikkoa pidemmälle ennen kuin jakavat niitä omaa mielipidettään pönkittämään. Harva käy tutustumassa alkuperäiseen lähteeseen.
Tutkimustulokset ovat harvoin tarpeeksi suoraviivaisia ja yksiselitteisiä klikkijournalismin ja twitterpolitikoinnin tarpeisiin.
Siinä vaiheessa kun asiantuntija on arka antamaan haastatteluja, on jotain pielessä.
Asiantuntijoiden arvioita ja tutkimustuloksia pitää käyttää jatkossakin päätöksenteon ja lehtijuttujen pohjana.
Yritetään tehdä se asiantuntevasti ja tieteen olemusta kunnioittaen.