Suvaitsevat valitsevat ketä suvaitsevat
Kesäkuussa Helsingin kadut täyttyivät, kun lähes 100 000 ihmistä marssi Pridellä seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden puolesta.
Viikonlopun jälkeen Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) julkaisi kannanoton, jossa se paheksui Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) jäämistä ulos tapahtumasta.
Moni keskustalainen hieraisi silmiään. Eikö keskustalaisella opiskelijaliikkeellä ole muuta tekemistä kuin patistella viljelijöitä marssille?
Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin jakaa keskustaa, se ei ole mikään salaisuus.
MTK:ta kritisoiva kannanotto oli pääasiassa yliopisto-opiskelijoista koostuvan keskustalaisen opiskelijajärjestön mielestä taatusti hyvä idea. Mutta asioilla on toinenkin kulma.
Moni keskustaa kannattava viljelijä kamppailee kannattavuutensa ja jaksamisensa äärirajoilla. Peräseinäjokiselta lypsykarjajakkaralta katsottuna kannanotto näytti tulevan ihan eri planeetalta.
Seksuaalivähemmistöillä pitää olla samat oikeudet kuin kaikilla muillakin. Heidän oikeutensa eivät ole keneltäkään pois. En minä sillä.
Olen itsekin ollut marssimassa, mutta mielestäni on kummallista, että Pridestä on kasvanut suvaitsevaisuuden mittari. Jos jokin taho ei muuta logoaan yhdeksi päiväksi sateenkaaren väreihin, se leimataan suvaitsemattomaksi.
Piti ihan tarkistaa Unescon määritelmä suvaitsevaisuudesta.
Unescon yleiskokouksen julistuksen mukaan ”suvaitsevaisuus ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan.”
Julistuksessa on myös erikseen kirjattuna, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. Välillä tuntuu, että suvaitsevaisiksi itsensä ensimmäisenä määrittelevät ihmiset ovat sitä todellisuudessa vähiten. Harva on valmis tutustumaan toisella tavalla ajattelevien perusteisiin tai käymään keskustelua.
Näyttää siltä, että omaa oikeamielisyyttään peilatakseen suvaitsevaisto tarvitsee arvokonservatiiveja.
Pahinta tuntuu olevan, jos joku perustelee kantansa kristinuskolla. Loogista tai ei, muita uskontokuntia kohtaan ollaan paljon avarakatseisempia.
Rapakon takana teemasta on tehty mielenkiintoista tutkimusta.
Selvisi, että yhdysvaltalaiset konservatiivit suvaitsevat eriäviä poliittisia mielipiteitä paljon enemmän kuin liberaalit. Liberaalien suvaitsemattomat asenteet olivat sitä voimakkaampia mitä paremmin koulutettuja he olivat.
Suomessa saataisiin todennäköisesti samansuuntaisia tuloksia. Olen kehityksestä huolissani.
Kun kuvioon lisätään vielä se, että valtaosa toimittajista on korkeasti koulutettuja eteläsuomalaisia arvoliberaaleja, keskustelu yksipuolistuu eikä siihen mahdu enää kuin yksi totuus.
Mielenkiinnolla vertasin, kuinka paljon enemmän huomiota Pride sai kuin samana viikonloppuna pidetyt vanhoillislestadiolaisten Suviseurat.
Seuroissa kävi lähes saman verran väkeä kuin Pridessä. Lehtikuva ei lähettänyt paikalle edes valokuvaajaa.