Suomi pantiin kuntoon, mutta se ei istu kaikkien oikeudentuntoon

Toimittajalta

Missä olit kun kuulit, että pääministeri Juha Sipilä marssii tällä kertaa ihan oikeasti presidentin luokse ja jättää hallituksensa eronpyynnön?

Minä olin tekemässä puhelinhaastattelua keskustalaisten vaalitunnelmista. Kyselin, onko olo vähän kuin eduskuntavaalien 2011 alla.

Minulla ainakin oli ihan déjà vu -fiilis. Kun tieto pääministerin rajusta ratkaisusta lävähti tietokoneeni ruudulle, sanoin haastateltavalle, että juttuaiheemme taisi nyt vanheta käsiin.

Osa keskustalaisista oli jo ehtinyt tuskailla, että kampanjointi on kuin kivireen vetämistä.

Puolueen imago oli romahtanut. Kansalaisten palaute hallituksen tekemisistä satoi suoraan ehdokkaiden niskaan vaalikentillä.

Kukaan ei enää oikein tiennyt, mitä keskusta voisi tehdä tilanteen parantamiseksi. Syntyneistä työpaikoista ei näkynyt kiitosta gallupeissa.

Ensireaktioiden perusteella sotesta ja etenkin kokoomuksen vaatimasta valinnanvapaudesta vapautuminen toi kaivatun piristysruiskeen. Hallituksen hajottaminen merkitsi uutta alkua vaalitaistolle.

Keskustalle on tosiaan povattu nyt yhtä surkeaa tulosta kuin vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Erona on se, että tuolloin gallupit eivät osanneet povata vaalipäivän romahdusta. Nyt merkit ovat olleet kaikkien nähtävillä jo pitkään.

Näitä vaaleja yhdistävä tärkeä seikka on se, että ihmiset kärsivät oikeudenmukaisuuskriisistä.

Sana on peräisin työkirjasta, jonka keskustan silloinen puoluejohto kirjoitti heti kahdeksan vuoden takaisten vaalien jälkeen.

Tuolloin ihmisiä pänni se, että he joutuivat ahneiden pankkien virheiden maksajiksi kansainvälisessä finanssikriisissä. Tätä ei nähty riittävän hyvin keskustan puoluetoimistolle asti.

Asiaa. Se oli keskustan vaalilause, vaikka ihmiset olisivat halunneet ymmärtäjän. Tähän tarpeeseen vastasivat perussuomalaiset ja Timo Soini.

Nyt ihmiset ovat katkeria monista leikkauksista, joita hallitus on joutunut tekemään.

Hallituksenmuodostaja Sipilä sai keväällä 2015 valtiovarainministeriön virkamiehiltä tervetuliaislahjan. Se oli seitsemän miljardin euron leikkauslista.

Hallitus päätti, että leikkauksia tehdään ”vain” neljällä ja toteutetaan uudistuksia, muun muassa sote, jonka piti hillitä vanhenevan väestön sosiaali- ja terveysmenojen kasvua kolmella miljardilla.

Tunne epäoikeudenmukaisuudesta voi syntyä pienestäkin asiasta, kuten siitä, että lapsilisä on pienentynyt alle eurolla kuukaudessa. Mutta tunne ei ole koskaan väärä.

Se on joka tapauksessa varmaa, että sote-uudistuksen ympärillä koko vaalikauden ajan pyörinyt poliittinen vääntö kyllästyttää ihmisiä.

Ne ihmiset saa laskea yhden käden sormin, jotka vertailevat puolueiden sote-malleja äänestyspäätöstä tehdessään.

Pauliina Pohjala Toimittaja

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen