Sopivasti optimistisia
Eduskuntavaaleihin ei ole enää aikaa kahtakaan kuukautta. Eletään siis spekulaatioiden, tausta-arvioiden ja kaikenkarvaisten toriparlamenttiviisastelujen kulta-aikaa.
Analyyseja on tehty tämänkin lehden palstoille, ja lisää julkaistaan vielä vaalien lähestyessä.
Kollega esitti kahvipöydässä mielenkiintoisen kysymyksen.
– Olikohan se XXX vaalipiirianalyysi aivan liian optimistinen keskustan kannalta?
Kysymys pysäytti myöhemmin miettimään.
Mielessä heräsi vastakysymys: pitääkö keskustalehdessä julkaistun analyysin puolueen tilanteesta olla mieluummin vaikka hiukan ylioptimistinen kuin esimerkiksi turhan pessimistinen?
Journalistin ihannevastaus tietysti kuuluu, että mahdollisimman realistinen. Sitä kohti toki aina pyritään. Optimismi ja realismi eivät suinkaan ole toisiaan poissulkevia näkökulmia.
Kokonaan toinen seikka sitten on, saavutetaanko paras mahdollinen vaalitulos kylmällä arkirealismilla vai optimistisia mielikuvia esiin tuomalla.
Ylen viimeisen gallupkyselyn mukaan tarkasteltuna keskusta olisi menettämässä eduskunnasta 11 paikkaa. Suurimman puolueen tittelin säilyttäminen tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta haavekuvalta.
Monien mielestä negatiivisuus ruokkii itseään, ja he muistuttavat kernaasti ”Pessimisti ei pety” -sanonnan sopivuudesta suomalaiseen luonteenlaatuun.
Eniten optimismin korostamisesta voivat hyötyä kuitenkin itse ehdokkaat.
Jos realistisesti ajatellaan, niin keskustan laajasta ehdokaskaartista vain pienellä osalla on todellisia mahdollisuuksia yltää edustajaksi Arkadianmäelle.
Tästä huolimatta puolueen listoille on useimmissa vaalipiireissä kovaakin tunkua. Yllättävän moni niin sanottu täyte-ehdokas on valmis uhraamaan aikaa, vaivaa ja jopa omaa rahaa saadakseen olla kisassa mukana.
Tarvitsevatko nämä ehdokkaat tuekseen ripauksen ylimääräistä optimismia? Tuskin siitä ainakaan haittaa on.
Politiikka on kestävyyslaji ja puolueiden voimasuhteiden vaihtelu nykyään melkoista aaltoliikettä. Monille kandidaateille ehdokkuus eduskuntavaaleissa on myös pohjustusta tuleviin taistoihin.
Jos tilannetta mietitään positiivisen kautta, niin ajatus mahdollisuuksista uhkien sijaan voi antaa sysäyksen olla täysillä mukana vielä monta kertaa keräämässä ääniä yhteiseen pottiin.
Mikäli taas viestien yleisilme lietsoo jo etukäteen menettämisen ilmapiiriä, tappiomieliala saattaa jäädä kytemään ja passivoida myös jatkossa, jos ja kun kannatusnousun aika muuten koittaa.
Mitä sitten käytännössä tarkoittaa optimistisuus nykypäivän vaativassa vaalitaistelussa?
– Semmoista hyvää fiilistä, opastaa yhdessä vaalikampanjassa aktiivisesti mukana oleva ystäväni.
Vaikka kilpailu samoilla apajilla kalastelevien ehdokkaiden välillä voi olla kovaakin, sen pystyy läpiviemään myös niin, että kaikki hyötyvät. Hyvä fiilis on mainio resepti.
Lopputuloksen kannalta tärkeintä lienee huolehtia, että homma ei lipsahda yltiöoptimismin puolelle.
Ollaan siis ikään kuin sopivasti optimistisia.