Sinivalkoiset siivet
Kansallinen lentoyhtiö Finnair löi hiljattain tiskiin tilinpäätösluvut, jollaisia moni kilpailija ei näe ruusuisimmissa unissaankaan.
Yhtiön koneissa on väkeä kuin ennen postiautoissa ja rahaa tunkee sisään ovista ja ikkunoista.
Aasian-liikenne kukoistaa ja ilmeisen edullisia konekauppojakin on tehty. Takavuosien sapekkaat työtaistelut ja ulkoistusriidat ovat muisto vain.
Eikä siitä nyt niin kauan ole, kun silloinen toimitusjohtaja Jukka Hienonen valitteli, kuinka jokainen muutosehdotus tulee hänelle takaisin kuin Rapalan uistin kolmella koukulla – jokaisessa koukussaan hintalappu.
Puhuttiin myös ”nukkumiskomiteasta”, joka käy kaukomailla testaamassa henkilökunnalle sopivia hotelleja. Vain keskustan luksushotellit kelpasivat, viiden tähden lentokenttä-Hilton ei.
Nyt on yhtiössä meininki toinen.
Viime joulun alla Finnair kertoi maksavansa jokaiselle koko vuoden yhtiössä työskennelleelle työntekijälleen 2 000 euron joulurahan. Rahat rapsahtivat finnairilaisten tileille tammikuussa.
Henkilöstön selkänahkaa on varmasti koeteltu, kun lentoyhtiötä on saneerattu viime vuosina kuntoon, mutta kahden tonnin joulurahaa parempaa kipulääkettä tuskin on.
Ehkä työtaisteluhalujakin on vastedes vähemmän, kun firma on osoittanut omilleen suorastaan reilua vanhan ajan patruunahenkeä.
Liikevaihdoltaan Finnair ei taida mahtua edes 20 isoimman suomalaisyrityksen joukkoon.
Kännykkä-Nokian mentyä lentoyhtiö on kuitenkin harvoja maailmalla näkyviä suomalaisia brändejä. Maine on hyvä ja koneet pysyvät ilmassa.
Jo nyt Finnair on suurin eurooppalainen lentoyhtiö Japanissa ja toiseksi suurin Kiinassa.
Nykymenestyksen kerrotaan saaneen alkunsa, kun toimitusjohtaja Keijo Suila pari vuosikymmentä sitten pohti kesämökillään aamuauringossa Suomen sijaintia Euroopan ja Aasian välissä. Idästä nousevassa auringossa Suila näki Finnarin tulevaisuuden.
Aasian markkinoiden valtausta jatkoi Suilan jälkeen Hienonen. Hän piti Finnairin suurimpana vihollisena 1500-luvulla elänyttä flaamilaista kartografia Gerhardus Mercatoria, joka litisti maapallon tasokartaksi.
Olisikohan viimeistään nyt aika jättää omaan arvoonsa markkinauskoisten ideologinen jankutus siitä, kuinka ummehtunut valtiososialismi haittaa yhtiön kehittämistä ja karkoittaa ulkomaiset sijoittajat?
Finnair ei ole mikään imatralainen kuvaputkitehdas, vaan maalle strategisesti tärkeä huippuyritys. Valtio-omistus on taannut lento-oikeuden Siperian yli ja sen merkitys nähtiin Kaakkois-Aasian tsunamituhossa. Kun hätä oli iso, ilmasilta Thaimaan kriisialueelle syntyi käden käänteessä.
Kun yhtiön markkina-arvo on moninkertaistunut, seireenilaulua valtion osakesalkun keventämisestä alkanee taas viritä.
Sen varalta evästyksenä omistajaohjausministeri Mika Lintilälle leijonalegenda Timo Jutilan viisaat sanat: ”Älä lähre sinne!”