Puoluevaltuusto oli valo kaamoksen keskellä
Keskustan puoluevaltuustoviikonloppu Kalajoella on takana.
Uudenkarheassa kirjastossa ja sen Virta-salissa pidetyssä kokouksessa oli monen läsnäolijan mukaan harvinaisen hyvä henki.
Helsingin piirin puheenjohtaja Antti Siika-aho kuvasi kokousta jopa valoksi kaamoksen keskellä.
Edellisen kerran puoluevaltuustoväki oli koolla heti tappiovaalien jälkeen. Kaikki taisivat olla vielä tantereessa tai vähintään pökerryksissä.
Nyt keskustalaisissa tuntui olevan uutta virtaa. Muutamassakin puoluevaltuustossa uransa aikana istuneen keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehulan mukaan harvoin on nähty yhtä eteenpäin katsovaa kokousta.
Hieman hämmästytti se, ettei puolueen masentavan alas jumahtaneita kannatuslukuja juuri kommentoitu.
Gallupit eivät tietysti rypemällä kummene, mutta silti olisi odottanut jonkinlaista analyysiä ja suosta ylösnostavan keinokavalkadin ruotimista.
Ankeuttajia ei kukaan rakasta, mutta epärehelliseen hyvänolon tunteeseen kietoutumisessa on vaaransa. Kun samanmieliset todistelevat toisilleen, että ei ole mitään hätää, nurkan takana voi jo vaania nopeasti nakertava tuho.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku vielä tänäänkin. Parempi galluphuomen voi nousta vain tiukalla analyysillä, kovalla työllä ja pelottomalla tulta päin menemisellä.
Vertaistuki ja yhdessä jakaminen eivät useinkaan riitä, niin ihanasti kuin ne haavoja hoitavatkin ja kutisevia arpia voitelevat.
Entä mitä pitäisi ajatella siitä, ettei keskustan kokous juuri valtamediaa kiinnostanut? Yle ja Helsingin Sanomat loistivat poissaolollaan. Toinen oli meno viime kaudella. Pääministeripuolueen pippaloissa olivat paikalla ”kaikki” ykkösnyrkkeineen. Nyt lehdistötilassa oli hiljaista.
Kalajoki saattaa tosin etelästä katsottuna sijaita hankalasti tavoitettavassa kulmauksessa, mutta ei sekään aina ole sopulilaumaa hidastanut.
Toivottavasti median poissaolo ei tarkoita sitä, että keskustaa ei enää pidetä poliittisesti merkittävänä tekijänä.
Karu tosiasia on sekin, ettei hyvähenkisessä kokouksessa ole monen mielestä mitään uutisoimisen arvoista. Kunnon kaplakoista saa huomattavasti helpommin kiskotuksi vetäviä otsikoita.
Joka tapauksessa eteenpäin on elävän mieli. Ja sitä keskusta kaikesta huolimatta edelleen haluaa olla: elävä kansanliike.
Se kävi ilmi kokouksen puheenvuoroissa, joissa peräänkuulutettiin rakentavaa asennetta repimisen sijaan, omaan tekemisen keskittymistä, konkreettisten ratkaisujen esittämistä ja keskustalaisen viestin välittämistä.
Erityisesti alleviivattiin sitä, että keskustan on oltava laaja yleispuolue, ei yhden tai kahden asian liike.
Sunnuntain seminaarissa puhuttiin keskustan imagosta ja siihen liittyvistä myyteistä. Keskustan viestintäpäällikkö Laura Ruoholan luotsaama keskustelu herätti kokousväen osallistumaan aktiivisesti. Valkokankaalle lipuneissa kommenteissa annettiin tulla välillä reippaastikin. Näkyi, että keskustassa eivät kaikki mielipiteet ole samasta puusta veistettyjä.
Päällimmäisenä jäi mieleen luja usko siihen, että keskusta voi nousta kertomalla perusarvoistaan rohkeasti kaikille alkaen Punavuoren vegaaneista hiljenevän maaseudun asukkaisiin asti.
Puheet on myös lunastettava tekojen tasolla.
Paneelissa istui muun muassa keskustan historiaa tutkinut ex-ministeri ja -kansanedustaja Tytti Isohookana-Asunmaa, joka katsoi esimerkiksi keskustalle olennaisten luontoarvojen joutuneen käytännön politiikassa väistymään taloudellisen edun tieltä.
Samoin leipälajissa eli aluepolitiikassa on epäonnistuttu. Näissä ainakin pitäisi heti petrata. Konkari kehotti myös kunnallisjärjestöjen johdossa olevia henkilöitä ottamaan enemmän vastuuta järjestötoiminnasta.
Selvää on, että nyt pitää tehdä kaikki sen eteen, ettei Kalajoella havaittu valo ole vain hetkellinen välähdys tai viimassa savuava tuikku, jonka sammuttua jäljelle jää syvenevä pimeys.
Puoluevaltuuston henkeä kannattaa pitää yllä politiikan arjessa, sytyttää lisää valonlähteitä, levittää niitä laajemmalle. Ilman sitä keskusta ei voi nousta.
Ja Suomi tarvitsee keskustaa, puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmunin sanoin vaihtoehtoa äärilaitojen ryskyttäjille.