Pistorasian nurjempi puoli
Korpimaakunta Kainuussa on kärsitty runsaan lumentulon aiheuttamista pitkäaikaisista sähkökatkoksista.
Uutiskuvat ja tunnelmat tykkylumisten kyläteiden varsilta ovat herättäneet taas henkiin keskustelun siitä, kuinka suuri merkitys sähköllä on ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Eli mitä tapahtuu, jos yhteys katkeaa jo ennen kuin virta ehtii meille jokaiselle niin tuttuun jakelulähteeseen eli pistorasiaan.
Niinpä. Eivät toimi lamput, liedet, vesipumput, jääkaapit, pesukoneet, kännykän laturit, lämmittimet ja niin edelleen.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Täytyy tunnustaa, että vähemmälle mietinnälle on tämä asia jäänyt. Ehkä ajatukseen pitäisi pikkuhiljaa totutella myös henkilökohtaisella tasolla.
Tulitikkua ja taskulamppua on hyvä olla saatavilla, ja niitä tietysti löytyykin.
Tuskin silti mitään isompaa leirikalustoa on syytä laittaa pikaiselle hankintalistalle.
Yli viiden vuosikymmenen asumiskokemus merenrantakaupungeissa on aiheuttanut tietynlaisen turvallisuuden tunteen.
Kaikkea voi sattua, mutta ei sentään täällä meillä.
Kaapeleita toki rikkoutuu kaupungeissakin ja katkoksia esiintyy, mutta koskaan en ole sähköttömistä hetkistä joutunut pidempään kärsimään yläkainuulaisten tavoin.
Terve muistutus on silti aina paikallaan, sillä turvallisuuden tunne voi olla hyvinkin petollinen.
Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos kasvattaa riskiä luonnonolosuhteiden nopeisiin muutoksiin ja sitä kautta energian toimituskatkoksiin.
Kaikkea infraa ei voi myöskään kätkeä ”pilvipalveluun” tai maan alle piiloon.
Sairaaloilla, tehtailla ja muilla jatkuvasti pyörivillä laitoksilla varautuminen on onneksi jo arkipäivää.
Hengityskoneita ja nostureita ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää yhden toimivan piuhan varaan.
Kainuun tapaus on nostanut tapetille myös sen, miten valtion ja yleensäkin yhteiskunnan pitäisi osallistua tilapäisten kriisien hoitamiseen.
Keskustelu on valitettavasti saanut enemmän syyttäviä sävyjä kuin rakentavia ehdotuksia tulevan varalle.
”Mitäs asutte siellä korvessa” -kommentit eivät vakavaan tilanteeseen sovi sen paremmin kuin poliittisten päätösten jälkiviisastelukaan.
Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhasen esittämä kriisirahasto sähköverkkoyhtiöille on sen sijaan hyvä esimerkki ja sopiva avaus pohdittavaksi.
Uutisista olemme nähneet, kuinka korjaushenkilöstö ja vapaaehtoiset auttajat ovat paiskineet töitä vuorotta tilanteen normalisoimiseksi.
Korjaustöille tulee kuitenkin aikanaan hintalappu, joka ei välttämättä ole halpa.
Jupakasta on kainuulaisille aiheutunut vaurioita ja tulonmenetyksiä, joiden maksajasta voidaan käydä vielä kovaakin vääntöä.
Tärkeintä on kuitenkin huolehtia, ettei muuttotappiosta muutenkin kärsivä maakunta joudu kohtuuttomasti kärsimään luontoäidin oikuista.
Tai että homma hoituisi jatkossakin talkoohengen varassa.
Niin kauan kuin koko maa halutaan pitää elävänä ja asuttuna, elämisen edellytyksistä ja edes jonkinlaisesta turvallisuuden tunteesta on pidettävä huolta.