Paluu silkkitielle
Jättiläismäiset rakennusprojektit ovat kiinalaisilla verissä.
Suunnitelmat muinaisen silkkitien palauttamiseksi loistoonsa ovat viimeisin esimerkki tästä taipumuksesta.
Kiinan johtaja Xi Jinping hehkutti Pekingin talousfoorumissa pari viikkoa sitten, että kyseessä on vuosisadan suurin infrastruktuurihanke.
”Yksi vyöhyke, yksi tie” -sloganilla kulkeva ponnistus yhdistäisi noin kuusikymmentä maata yhdeksi talousvyöhykkeeksi, jolla asuisi yli puolet maailman väestöstä.
Kyse on satamien, rautateiden, lentokenttien, tieto- ja sähköverkkojen, moottoriteiden ja voimalaitosten rakentamisesta.
Hintalappua on vielä mahdotonta arvioida, mutta pidemmällä aikavälillä valuuttaa palaa satoja miljardeja dollaria.
Jopa Marshall-apuun verrattu hanke linkittäisi alkajaisiksi Kiinan itärannikon miljoonakaupungit Iraniin ja Turkkiin.
Istanbulista silkkitie kulkisi Itä-Euroopan halki Moskovaan. Moskovasta vedettäisiin reitti Afrikan sarveen saakka.
Silkkitiehanke on pehmeää, taloudellista vallankäyttöä, jolla ryhmitellään pelimerkkejä uutta maailmanjärjestystä varten.
”Yksi vyöhyke, yksi tie” on harppaus kohti presidentti Xin lanseeraaman kiinalaisen unelman toteutumista.
Unelmana on palauttaa kiinalaisen sivilisaation kunnianpäivät korkojen kera.
Oopiumin polttajia, kirgiisimies metsästyshaukkoineen ja koronkiskontaa harjoittavia hinduja.
C. G. E. Mannerheim ikuisti vuosina 1906–1908 jopa 1 300 negatiiville palan mennyttä maailmaa taivaltaessaan muinaisen silkkitien pohjoista reittiä pitkin Pekingiin.
Mannerheim kohtasi korruptoituneita virkamiehiä, etnisiä levottomuuksia ja ennennäkemätöntä takapajuisuutta.
Silti upseerin arvio ”keskustan valtakunnasta” oli hätkähdyttävän enteellinen: jos hajanainen idän jätti keskittäisi vallan ja mammonan, valtakunta kyllä nousisi kukoistukseen.
Vaikka Kirgisian paimentolaiset käyttävät edelleen metsästyshaukkoja ja tavarajunat rullaavat vielä kahtakymppiä neuvostoaikaisia raiteita pitkin, monessa kylässä odotetaan nykäisyä kehityksen tielle.
Onko Pekingin investointi-into sitten siunaus Euraasian köyhille mutta luonnonvaroiltaan rikkaille maille, vai elämmekö kolonialismin uuden aallon aamunkoittoa?
Ensisijaisesti silkkitie hyödyttää Kiinaa, jonka talouskasvua hanke kiihdyttää.
Lisäksi riippuvuus Kiinasta altistaa sen etupiiriin kuuluvat herkästi poliittiselle painostukselle.
Ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen kaltaiset uutta silkkitietä jarruttavat seikat eivät kiinalaisten suunnitelmissa paljoa paina.
Kiina on valmis lappamaan kehittyviin maihin rahaa, ilman länsimaiden vaatimia ehtoja.
Moni rakennushanke esimerkiksi Namibiassa olisi jäänyt kokonaan toteuttamatta ilman kiinalaista rahaa.
Kiina-ilmiöstä on puhuttu pitkään, mutta sen täysi laajuus voi paljastua vasta tulevien vuosikymmenten aikana.
Mannerheim luonnehti aikoinaan Kiinaa uupuneeksi tiikeriksi, joka ei koske pitkään aikaan kehenkään.
Nyt tiikeri on levännyt riittämiin.