Onko keskusta tulevaisuuspuolue?
Puoluevaltuuston kokouksessa Tampereella Juha Sipilää kritisoi vain Sipilä itse: en saanut itsestäni irti niin paljon kuin olisin halunnut, en saanut viime kesänä Seinäjoella valittua tiimiä toimimaan niin hyvin kuin olisin halunnut…
Asenne on Sipilälle tyypillinen. Johtaja kantaa vastuun.
Omaa tulevaisuuttaan Sipilä pohtii vuoden kuluttua. Hänellä on seitsemän mittaria. Nyt yksi niistä on punaisella. Sitä ei enää voi muuttaa.
Kuusi muuta ovat vielä vaaleanvihreällä.
Tämä kohta puheesta noteerattiin laajasti. Vähemmälle huomiolle jäi seuraavaksi esitetty kysymys: millaista keskustaa olen valmis vetämään?
Sipilää ja nykyistä keskustaa on syytetty monista asioista. Esimerkiksi Santeri Alkion unohtamisesta, hylkäämisestä, jopa kieltämisestä.
Syytös on väärä. Sipilä ihailee Alkiota ja on tutustunut tämän ajatuksiin paremmin kuin useimmat keskustalaiset. Hän ei latele pelkkiä sitaatteja, vaan on myös ajatellut asioita.
En ihmettele, että Alkio kiehtoo Sipilää. Näen miehissä paljon samaa: rohkeutta, ennakkoluulottomuutta, edistysuskoa, oikeudentuntoa ja rehellisyyttä. Laihialla voi edelleen käydä ihailemassa Alkion nikkaroimia huonekaluja, ja kaikki tietävät, miten Sipilä nauttii, kun saa värkätä jotain uutta vekotinta.
Jos käytössä olisi aikakone ja miehet saataisiin keskustelemaan keskenään, niin he viihtyisivät todella hyvin.
Esitin tämän ajatuksen Sipilälle, ja hänen silmänsä kirkastuivat: ”Kyllä! Varmasti olisi hauskaa.”
Sipilälle Alkio on ennen kaikkea intohimoinen yhteiskunnan uudistaja.
Alkion vanhoista kirjoituksista voi etsiä innoitusta, mutta valmiita vastauksia nykypäivän ongelmiin niistä ei löydy. Ja jos se aikakone olisikin käytössä, niin luulenpa, että Santerikin haluaisi jonkin aikaa perehtyä maailman hämmentäviin muutoksiin ennen kuin suostuisi neuvojaan jakamaan.
Itse meidän on siis selvittävä.
Itse on pidettävä huolta siitä, että keskusta on uudistuva tulevaisuuspuolue.
Sunnuntaina Tampereella pitkän linjan organisaatiokehityksen ammattilainen Petri Rajaniemi vetäisi tulevaisuussession, joka sai puoluevaltuuston kuuntelemaan henkeään pidätellen.
– Parempaa voi syntyä, mutta uusia asioita ei voi tehdä ennen kuin ajattelu muuttuu, ennen kuin on voimaa ja rohkeutta kyseenalaistaa edellinen ajattelu, hän sanoi.
– Entisen totuuden kyseenalaistaminen ei tarkoita sen hylkäämistä, mutta on pakko kysyä, onko maailma tai Suomi sellainen kuin ajattelimme sen olevan.
Rajaniemi kannusti uskomaan, että keskustasta voi tulla ”koko kansan kannalta relevantti aate”.
– Suomi on maailman Kainuu. Olkaa Suomen selviämisen puolue. Pitäkää Suomi sellaisena, että ihmiset haluavat pysyä maassa.
Rajaniemi sanoi senkin, mikä ratkaisee keskustan tulevaisuuden. Tietysti äänestäjät.
Mutta täsmällisemmin: ihmiset katsovat puolueita ja kysyvät itseltään: ”Jos nuo saisivat yksin päättää, niin haluaisivatko ne meille hyviä asioita?”