Omien ajatusten ilmaiseminen vaatii jo rohkeutta
Olen ennen pitänyt itseäni hyvinkin liberaalina.
Nyt huomaan, että monissa asioissa olenkin sen konservatiivisemman näkemyksen kannalla.
Olenko muuttunut iän myötä vai onko valistunut poliittinen korrektius lisääntynyt niin, että monin paikoin valtavirtaa edustavat näkemykset tuntuvat luutuneilta?
Ehkä molempia.
On esimerkiksi helppoa kirjoittaa paperille, että perhevapaat pitäisi jakaa puoliksi, jotta miesten ja naisten tasa-arvo lisääntyisi.
Käytännön elämä ei kuitenkaan mene kuten paperilla. Äitinä vastustan pakkokiintiöitä, koska ne eivät huomioi perheiden toiveita tai erilaisia tilanteita.
Sukupuoliroolitkin puhuttavat.
On hienoa, jos tyttöjen ja poikien ei oleteta tykkäävän tietyistä asioista ja turha lokerointi jää pois.
Mutta osa menee paljon pidemmälle ja haluaa, että lapsi on sukupuolineutraalisti lapsi eikä tyttö tai poika.
Itse jään miettimään, että sukupuolikin on iso osa persoonallisuutta.
Lapsen varhaisimpiin havaintoihin kuuluu juuri se, onko isona nainen kuten äiti vai mies niin kuin isä.
Sukupuolivähemmistöön kuuluvien yhdenvertaisuus on silti minulle itsestäänselvyys.
Asevelvollisuus on monien mielestä epätasa-arvoinen, koska se koskee vain miehiä.
No, onneksi olen ohittanut armeijaiän.
Hoidan tarpeen tullen mieluummin kotirintamaa ja uskon tämän työnjaon olevan minulle hyvä. Toki kannustan armeijan harmaisiin kaikkia niitä naisia, jotka sinne haluavat.
Poliittinen korrektius on nyt niin kovassa huudossa, että näidenkin asioiden myöntäminen vaati rohkeutta.
Ihmisten ei kuitenkaan pitäisi joutua kokemaan, että omat ajatukset ovat vääriä.
Kirjailija Laura Honkasalo sai potkut Facebookin feministiryhmästä, koska ei kertomansa mukaan jaksanut opetella nuorten feministien vaatimaa äärimmäisen poliittisesti korrektia kielenkäyttöä.
Hän oli esimerkiksi hajamielisyyksissään kirjoittanut että mies, eikä miesoletettu.
Mielipiteiden ilmaisemista tulee koko ajan vaikeampaa, Honkasalo harmittelee blogissaan.
Helposti mennään myös ojasta allikkoon.
Populistit kuten Donald Trump syyttävät poliittista korrektiutta tämän tästä siitä, etteivät ihmiset saa sanoa enää mielipiteitään. Pian ollaankin syvällä vaihtoehtoisten faktojen suossa.
On silti myönnettävä, että mätkimme helposti populisteja miettimättä sitä, onko rakentava keskusteluyhteys avoinna toisessakaan päässä.
Omiin poteroihin kaivautuminen on teema, jota keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen on pitänyt näkyvästi esillä.
Olemme vaarassa menettää yhteisen kielen ja ymmärryksen sekä sopimisen ja yhteistyön kyvyn.
– Suomi ei saa jakautua kahtia. Siihen ja tähän ääripäähän. Tähän ja tuohon kuplaan, Vanhanen toteaa vaaliesitteessään.
Viisasta tekstiä.
Pauliina Pohjala