Mistä Lahdessa ei puhuttu?
Keskustan kenttä hyrisi tyytyväisyyttään, tällaisen otsikon voisi hyvin kirjoittaa viime viikonlopun puoluevaltuuston kokouksesta.
Tunnelma oli levollinen. Useampikin aktiivi hehkutti, kuinka kokouksessa oli ”paras henki ikinä”.
Edes Paavo Väyrynen ei aiheuttanut draamaa, sillä hän oli aiemmin ilmoittanut, ettei pyri keskustan puheenjohtajaksi.
Väyrynen ei saanut kokouspaikalle saapuessaan oikeastaan minkäänlaista vastaanottoa, kättelijät olivat harvassa.
Yleiskeskustelussa kukaan ei maininnut Väyrysen nimeä. Hän itse ei pyytänyt puheenvuoroa. Väyrynen nyhjötti lauantaina salin kolmannessa penkkirivissä, sunnuntaina hän ei saapunut paikalle.
Näky oli surullinen, kunniapuheenjohtajan ympäriltä oli riisuttu kunnia pois.
Tilanne paljasti kenties hänelle itselleenkin asian laidan. Hänen päivänsä keskustassa ovat ohitse. Jos moni muu asia pystyttäisiin antamaan anteeksi, keskustalaiset eivät hyväksy hänen seikkailujaan kansalaispuolueessa.
Kokouksessa merkillepantavinta oli se, mistä ei puhuttu.
Puoluevaltuustossa ei käyty keskustelua keskustan tilasta. Yleiskeskustelussa kukaan ei käyttänyt puheenvuoroa, jossa olisi ravisteltu keskustalaisia heräämään kannatuslukuihin.
Kritiikkiä kyllä kuultiin, mutta ne koskivat yksittäisiä asioita, kuten kiireellisen hoidon päivystysasetusta.
Keskustan kannatus oli viimeisimmässä Helsingin Sanomien mittauksessa 15,7 prosenttia. Se on yhtä vähän kuin Mari Kiviniemen aikaan, jolloin keskustelu puolueen sisällä oli melkoisen railakasta.
Miksi kannatusalhosta vaietaan?
Keskusta-aktiivit eivät ilmeisesti aidosti näe aihetta sen suuremmalle kritiikille.
Moni on erittäin hyvillään hallituksen aikaansaannoksista. Talous kasvaa, alueille on saatu työtä, maakunta- ja soteuudistus on loppurutistusta vaille valmis ja viimeisimmän kehysriihen päätökset tuntuvat sosiaalisesti oikeudenmukaisilta.
Keskustalaiset ovat Juha Sipilään puoluejohtajana ja pääministerinä ilmeisen tyytyväisiä.
Ongelma on siinä, että suomalaiset eivät ole samaa mieltä kuin keskustalaisten ydinjoukko.
Odottavatko keskustalaiset nyt, että suomalaiset heräävät huomaamaan hallituksen hyvyyden ja Sipilän erinomaisuuden kuin taikaiskusta? Että kelkka kääntyy, kunhan suomalaiset vain tajuavat saman kuin he itse?
Ei se kyllä niin mene. Omasta heikosta kannatuksesta ei voi syyttää muita.
Jos keskusta mielii pärjätä seuraavissa eduskuntavaaleissa, olisi ihan hyvä katsoa peiliin. Pelkkä vilkaisu ei riitä, sitä peiliä pitää tuijottaa.
Olisin varmasti rikas, jos tietäisin, miten vaalit voitetaan. Äänestäminen on pitkälti tunnetta, mutta myös viestin ja viestinnän on oltava kunnossa.
Menneiden saavutusten listaaminen ei riitä, pitää katsoa tulevaan. Keskustalla pitää olla vastaus myös itselleen tuskallisiin kysymyksiin, kuten kaupungistumiseen.
Arvotkin pitää nostaa esiin. Keskustan kannattajista iso osa kantaa huolta köyhistä ja eriarvoistumisesta. Huoleen ei voi suhtautua ylimielisesti.
On ihan mahdollista voittaa seuraavatkin eduskuntavaalit, mutta se vaatisi rehellistä analyysia heikon gallupkannatuksen syistä.