Maran demokratiaa

Helmikuussa 1994 suomalaiset valitsivat ensi kerran tasavallan presidentin suoralla kansanvaalilla. Kilvan voitti Martti Ahtisaari (sd.).

Ahtisaari, tuttavallisemmin Mara, sai kansanäänestyksessä 247 191 ääntä enemmän kuin toisen kierroksen kilpailijansa Elisabeth Rehn (r.), lellittelynimeltään Lillan.

Uurnilla kävi 3,2 miljoonaa äänestäjää.

Uusi vaalitapa innosti niin kovasti, että presidenttiehdokkaita oli peräti 11.

Ensimmäisellä kierroksella Ahtisaaren asetti ykkösehdokkaakseen vain neljännes, 25,9 prosenttia äänestäjistä. Rehniä tuki 22 prosenttia.

Toisella kierroksella kansa oli systeemiin kuuluvan pakkovalinnan edessä: Mara vai Lillan. Enemmistö kelpuutti Maran. Prosentit olivat 53,9 – 46,1.

Seuraava kansanäänestys käytiin Suomen EU-jäsenyydestä lokakuussa 1994.

Äänestäjistä 56,9 prosenttia halusi Suomen Euroopan unionin jäseneksi.

Presidentiksi noussut Ahtisaari kertoi ennen äänestystä lähipiirilleen, että hän eroaa virastaan, jos kansa ei hyväksy jäsenyyttä!

Hän vahvistaa tiedon juuri ilmestyneessä Tapani Ruokasen kokoamassa keskustelukirjassa.

Ahtisaaren valtakausi jäi yhteen kuusivuotiskauteen.

Hän ei asettunut ehdolle vuonna 2000, kun demarileirissä oli muitakin halukkaita. Ehdokkuudesta olisi pitänyt kilpailla.

Tästäkö pulppuaa se sappi, jota katkeranoloinen yhden kauden presidentti nyt pärskyttelee vanhan puolueensa päälle?

Demaripiireissä on jo vuosia ällistelty Ahtisaaressa tapahtuneita muutoksia.

Arvostettu veteraani Jacob Söderman kummasteli entistä puoluetoveriaan vahvoin vedoin Facebookissa.

Söderman kiitteli Ahtisaaren vanhoja taitoja rauhanvälittäjänä. Tämä osasi kuunnella osapuolia ja katsoa asioita vastapuolenkin näkökulmasta.

Söderman oudoksuu nykyisen Ahtisaaren kannanottoja. Demarikonkari pitää Ahtisaaren ajamaa Venäjän eristämismallia vihoviimeisenä tapana palauttaa rauhaisampi olo Eurooppaan ja Suomen lähiympäristöön.

Kansanäänestyksellä presidentiksi päässyt Ahtisaari sanoo uutuuskirjassa, että hän ei pidä kansanäänestyksistä.

Ahtisaari vaatii Suomea hakemaan Nato-jäsenyyttä Ruotsin kannasta piittaamatta.

Mutta ratkaisua ei saisi alistaa kansanäänestykseen. Se pitäisi jättää poliitikkojen käsiin, siis presidentin, hallituksen ja eduskunnan.

Ahtisaaren mielestä kansanäänestys on poliitikkojen tapa paeta vastuuta ja vaikeita päätöksiä. Eikä kansalaisilla ole hänen mielestään edes riittävästi tietoa vaikeista asioista.

Niin se saattaa olla. Eihän sitäkään voi tietää, kenestä tulee hyvä presidentti. Paavo Väyrynen lausahti 1994, että kansa valitsi väärin.

Ahtisaarella on kuitenkin vaihtoehto. Jos Suomi ei liity Natoon, hän harkitsee muuttoa Namibiaan.

Mikäpä siinä, Namibian kunniakansalainen kun on.

Voi olla, että joku sponsoroisi lentolipunkin.