Loppukiri ratkaisee
Politiikka on murroksessa maailmalla. Muutoksen tuulet näkyvät myös Suomessa: politiikasta on tullut entistä repivämpää ja ennalta-arvaamattomampaa.
Perinteisten puolueiden rinnalle on syntynyt uusia liikkeitä, jotka elävät populismista ja vastakkainasettelusta. Ne tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin – olipa sitten kyse maahanmuutosta, työttömyydestä, valtionvelan suuruudesta tai eläkejärjestelmän kantokyvystä.
Kärjekkäät mielipiteet ja poliittisen vastustajan mollaaminen ovat vallanneet tilaa sivistyneeltä väittelyltä. Vaikka poliitikot ovat aiemminkin olleet eri mieltä asioista, toisen näkemystä on myös osattu arvostaa.
Tämä periaate ei elä enää yhtä vahvana kuin aikaisemmin. Vihamielisyydestä ja nihkeästä suhtautumisesta poliittisiin kilpakumppaneihin on tullut selvästi sallitumpaa. Tämä näkyy erityisesti sosiaalisen median keskusteluissa.
Populistinen ote puree liikkuvien äänestäjien suureen joukkoon. Tämä on huomattu myös vanhoissa puolueissa.
Äänestäjiä kosiskellaan häpeilemättä vaalilupauksilla, jotka esittäjä itse tietää mahdottomaksi toteuttaa. Äänestäjälle totuus valkenee toisinaan liian myöhään – vasta vaalien jälkeen.
Vaalien alla moni puolue tuntuukin löytäneen Roope Ankan rahasäiliön, josta voi lappaa miljardeja ja taas miljardeja kansakunnan hyvinvoinnin hyväksi. Kenenkään ei tarvitse leikata yhtään mitään, mutta kaikille voi luvata kaikkea hyvää.
Tämä ei valitettavasti ole totta. Vaikka Suomi on nostettu takaisin jaloilleen, ylimääräistä rahaa on rajallisesti. Tämäkin potti hupenee vauhdilla, ellei seuraava hallitus pysty viemään läpi isoja yhteiskunnallisia uudistuksia.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä totesi Ylen tentissä osuvasti, että eduskuntavaalien alla keskusteltaisiin menolisäysten sijasta leikkauksista, jos hallitus ei olisi laittanut Suomen talous- ja työllisyysasioita kuntoon.
Valitettavan harva tuntuu enää muistavan, kuinka surkeassa taloudellisessa ja henkisessä tilassa olevan maan keskusta sai viime vaalien jälkeen johdettavakseen. Suorastaan irvokasta on, että sama porukka, joka laittoi maan polvilleen, jakelee näiden vaalien alla miljardeja sinne ja tänne.
Kiitoksia tästä työstä keskustan tai Sipilän on turha odottaa, vaikka syytä olisi. Ainoa toivo on, että äänestäjien poliittinen muisti ei ole yhtä hataralla pohjalla kuin poliittisesta keskustelusta voisi päätellä.
Viimeisten päivien aikana voi joko voittaa tai hävitä vaalit.
Monet kansalaiset tekevät äänestyspäätöksensä vasta vaalien alla. Viimeisten päivien aikana voi joko voittaa tai hävitä vaalit.
Keskustan kannalta tilanne on vaativa mutta ei mahdoton. Hyvä lopputulos edellyttää, että puolue saa kuuluisan kenttäkoneistonsa ja peruskannattajansa liikkeelle.
Se on jo käynyt selväksi, että keskusta voi voittaa näissä vaaleissa vain ja ainoastaan kovalla työllä. Ilmaiseksi ei ole luvassa yhtään mitään.
Juha Määttä