Keskustan pitäisi puhutella elefanttia
Ajankohtainen, helposti muunneltava, tyylikäs.
Tällaisilla adjektiiveilla keskustalaiset kuvailivat puolueen vaalislogania ”Suomen arvoisia tekoja” viime viikonloppuna vaaliristeilyllä.
Rohkenen olla eri mieltä. Lause on vaikeaselkoinen ja jättää kylmäksi. Minunkin piti palata monta kertaa tarkistamaan, että miten se nyt menikään.
Toisena vaihtoehtona puoluejohto pyöritteli iskulausetta ”Keskusta – tykkäät kuitenkin”.
Lausahdus on itseironinen, hauska ja selkeä. Se olisi voinut puhutella niitä kymmeniätuhansia suomalaisia, jotka viime vaaleissa äänestivät keskustaa, mutta uhkaavat nyt jäädä kotiin. Ehkä he olisivat äänestyskopissa muistaneet, että keskusta on kuitenkin se itselle paras vaihtoehto vaalikauden kipeistä päätöksistä ja kannatuksen notkahduksesta huolimatta.
Vaalit eivät ratkea sloganeihin, mutta on niilläkin merkitystä mielikuvien luojana.
Iskulauseen tekeminen on vaikeaa. Keskustan, ja puolueiden ylipäätään, ei pitäisi kuitenkaan aliarvioida tunteiden roolia. Sloganin pitää säväyttää.
Sen sijaan keskusta näyttää valinneen vastuullisen asianhoitajan roolin. Mitä heikommin keskustalla menee gallupeissa, sitä enemmän verhoudutaan asioiden taakse.
Keskustalaiset korostavat mielellään, mitä kaikkea on tällä kaudella tehty Suomen kuntoon laittamiseksi.
Velaksi elämisen loppuminen on kiistatta upea juttu, mutta valitettavasti äänestäjä ei tee päätöksiään rationaalisesti. Valinnoissa on iso osa tunnetta.
Keskustankin opiksi sopisi moraalipsykologi Jonathan Haidtin kielikuva ratsastajasta ja elefantista.
Ihmisen mieli ja tapa käsitellä ajatuksia jakautuu karkeasti ottaen kahtia: tietoiseen mieleen ja alitajuntaan.
Haidtin mukaan tietoinen mielemme on kuin ratsastaja elefantin selässä ja alitajuntamme on itse elefantti.
Teoria auttaa ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä ja sitä, kuinka suuri on epärationaalisen ja inhimillisen puolen valta ihmisen valinnoissa.
Ratsastaja pyrkii ohjaamaan elefanttia, mutta hänen mahdollisuutensa ovat rajalliset – elefantin voimat ovat moninkertaiset ratsastajaan verrattuna.
”Suomen arvoisia tekoja” tavoittaa toki rationaalisen ratsastajan, mutta mitään muuta ei sitten tapahdukaan. Elefantti ei hievahdakaan.
Viestinnän ammattilaiset opastavat, että vaaleihin pitää lähteä yhdellä sloganilla, mutta harkitsisin vielä.
Voisiko ”Keskusta – tykkäät kuitenkin” -viestin valjastaa vaikka sosiaalisen median kampanjaan? Se sopisi Facebookin tykkäämiskulttuuriin kuin valettu.
Tiedän, että osa keskustan johdosta piti hyllytettyä iskulausetta liian keveänä. Jotkut pelkäsivät myös, että slogan tulkittaisiin niin, että keskusta suhtautuisi tehtyihin leikkauksiin ylimielisesti.
Vaaleihin ei voi kuitenkaan lähteä liian turvallisuushakuisesti. Menestyneimmät kampanjat herättävät aina tunteita molempiin suuntiin. Pääasia on saada elefantti liikkeelle.