Kannatus nousee hyvällä meiningillä
Vuoden 2015 alussa keskustalla meni todella lujaa.
Vaalivoitto näytti varmalta.
Jäin juuri silloin puoleksitoista vuodeksi perhevapaalle ja vitsailin työkavereille, että toivottavasti ehdin nähdä mukaviakin aikoja ennen kuin hallitusvastuu alkaa syödä kannatusta.
No, Terrafame-kohu alkoi samana syksynä, kun palasin töihin. Sen jälkeen tuli monia muitakin kohuja.
Suosio suli niin nopeasti, että sitä on vaikea ymmärtää. Osansa on varmasti nopeatahtisella some-maailmalla.
Keskustan suosiota syö tietysti myös kokoomus, joka tunnetusti vie keskustalta hapen samassa hallituksessa.
Sote-uudistus on hallituksen suurin hanke.
Neuvottelut jumiutuivat täysin, kun kokoomus vaati laajaa asiakassetelien käyttöönottoa valinnanvapauslaissa.
Kokoomuksen junttaamassa mallissa maakuntien olisi pakko antaa asiakkaille mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita myös erikoissairaanhoidossa.
Tämä veisi erityisosaajia julkiselta puolelta yksityisiin terveysfirmoihin. Kokoomus ei kuitenkaan kuunnellut järkipuhetta.
Keskustan ainoaksi toivoksi jäi valinnanvapauslain lausuntokierros.
Palaute on luultavasti tyrmäävää, ja hallituspuolueet – myös kokoomus – ovat luvanneet ottaa palautteen tosissaan.
Poliittinen jumi ei siitä välttämättä kuitenkaan helpotu, joten vaikeita aikoja on luvassa keväälläkin.
Presidentinvaaleissa keskustalla olisi hyvä tilaisuus näpäyttää kokoomusta.
Siksi tuntuu käsittämättömältä, että iso osa keskustalaisiakin on kokoomuksen ehdokkaan takana.
Keskustan ehdokas Matti Vanhanen joutui jo vitsailemaan lokakuussa ilmestyneessä Töölöläinen-lehdessä, että hänen kohderyhmänsä voisi koostua vasenkätisistä absolutisteista.
Kuvaus sopii Vanhaseen itseensä, ja heitä löytyisi Suomesta ehkä prosentin verran.
Puheenjohtaja Juha Sipiläkin on piirikokouskierroksellaan joutunut vetoamaan keskustalaisiin, että he antaisivat tukensa Vanhaselle.
Paavo Väyrynen synnytti ilmiön presidentinvaaleissa 2012.
Keskustalaisten toimintaa voi vain ihmetellä, jos ilmiötä ei synny ulkopolitiikan konkari Vanhasen ympärille.
Vaalikausi on vielä kesken, ja gallupit näyttävät jo paremmilta kuin alkusyksystä.
Julkisuuskuvassa keskusta on lamaantunut.
Syksyn keskustaristeilyltäkin median viesti oli, että paikalla oli ”vain” 700 keskustalaista.
Tosiasiassa keskusta oli suunnitellut noin 500 hengen risteilyä, mutta väkeä olikin parisataa enemmän.
Halukkaita olisi ollut sitäkin enemmän, mutta laiva oli jo lastattu täyteen muilla syysloman viettäjillä.
Keskusta joutui lopulta myymään eioota.
Jos suoraan sanotaan, niin olen jo väsynyt kysymään haastateltavilta, mistä keskustan alamäki johtuu ja mitä nyt pitäisi tehdä.
Tilannealyysin tekeminen on tietysti tärkeää, mutta märehtimään ei kannata jäädä.
Hyvä meininki syntyy vain tekemällä.
Presidentinvaaleista on hyvä aloittaa.