Kaavoitus on kunnan vahva työkalu

Kyläkaava, kaavahierarkian purku, valtuustoille lisää valtaa, kaavakaari. Kaavoitus uusiksi.

Tekniikan tohtori Matti Karhula ruoti Suomenmaan mielipidesivulla 23.6. suomalaista kaavoitusta ja esitti aika lennokkaitakin ajatuksia, kuinka kaavoitusjärjestelmä pitäisi uudistaa.

Eikä siinä mitään. Karhula toimi yli kymmenen vuotta Oulun kaupungin asemakaavapäällikkönä. Hänen kätensä jälki näkyy Oulun kaupunkikuvassa.

Maapolitiikka ja kaavoitus eivät ole helppoja, vaikka päämäärä on selkeä: Kaavoituksella tarkoitetaan maa-alueiden käytön suunnittelua.

Sen tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle ja toimivalle elinympäristölle.

Kaavoitusta ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki, jota Juha Sipilän (kesk.) hallitus on remontoinut. Lakipaketti on lausuntokierroksella.

Normitalkoiden hengessä hallitus haluaa, että kaavoituksen ja rakentamisen lupaprosessit sujuvoituvat ja normeja puretaan.

Tavoitteena on myös helpottaa hajarakentamista, keventää kuntien ohjausta, rajata ely-keskusten valitusoikeutta ja vauhdittaa lupamenettelyä.

Uudistus poistaisi ely-keskuksilta kuntien alueidenkäytön ja rakentamisen ohjauksen.
Yksi ongelma onkin ollut ely-keskusten kirjava laintulkinta.

Yhden keskuksen hyväksymä rakennuslupa olisi pitänyt toisen keskuksen tulkinnan mukaan hylätä.

On syntynyt kuva mielivaltaisesta ja rakentamista jarruttavaan pyrkivästä virkaportaasta.

Matti Karhulan mukaan käsillä onkin momentum, hetki, jolloin kaavoituksen aikaa vievät ja kankeat prosessit voidaan ja tulee muuttaa.

– Kunnan tavoite on menestyä. Olla elinvoimainen, vetovoimainen ja kilpailukykyinen. Käytössään kunnilla on kaksi väkevää välinettä, elinkeinopolitiikka ja kaavoitus, Karhula maalaa.

Maa ja sen omistus ovat herkkiä asioita. Maanomistaja voi ajatella, että saa tehdä maallaan mitä haluaa. Törmäysvaara on ainakin sen toisen maanomistajan, naapurin, kanssa.

Oiva tapa suhtautua maan tai metsän omistamiseen on ajatella pitkää ketjua, jossa omistaja on yhtenä lenkkinä.

Perinteisesti metsä tai vaikka maatila on haluttu siirtää seuraavalle sukupolvelle vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin on itse sen saanut.

Kunnissa maanomistajat ovat usein luottamushenkilöinä päättämässä maankäytöstä.

Kuntapäättäjiltä edellytetään tietoa ja perehtymistä. Kaavaprosessi on syytä hallita teoriassa ja ennen kaikkea käytännössä. Jos luottamushenkilöporras ei osaa asiaansa, virkamiehet tekevät mitä haluavat.

Kunnat ovat hyvin erilaisia. Kasvukunnissa ison kaupungin naapurina rakentamispaineet voivat olla kovat, mutta moneen kuntaan tunkua ei juuri ole.

Laki puhuu haja-asutusrakentamisesta. Ettei syntyisi mielikuvaa hajalleen ja sattumanvaraisesti rakentamisesta, olisi parempi puhua maaseuturakentamisesta.

Rakentaminen on muutakin kuin rakennusten sijoittelua.

Rakentaminen on myös sen miettimistä, miten rakennus asettuu rakennuspaikalleen ja ympäristöön, mitkä ovat sen osien keskinäiset suhteet, ja mitä muita rakennuksia se saa vierelleen.

Kaavoituksessa on siis syytä pitää mielessä tavoite hyvästä ympäristöstä ja asukkaiden ja yritysten tasapuolisesta kohtelusta.

Kaavoituksen kulkua ja tehtyjä päätöksiä on nykytekniikan avulla helppo seurata ja valvoa.

Suunnitelmat ja käsittelypöytäkirjat löytyvät internetistä. Sieltä näkee, mitä on suunnitteilla, ja ketkä ja milloin päätöksiä tekevät.

Parempi valvoa kuin valittaa jälkeenpäin.