Emme ole valmiita viinavastuuseen
Minuun vaikuttaisi vasta se, jos viinit tulisivat ruokakauppoihin. Ostaisin ehkä joskus viiniä ihan vain ruokajuomaksi. Mutta ostaisinko kaupasta vahvemman kaljan kolmosoluen sijaan? Tuskin.
Ystäväni pohdinta tiivistää olennaisen.
Ruokakaupoissa myytävien juomien sallitun alkoholipitoisuuden nostaminen 0,8 prosenttiyksiköllä ei juurikaan vaikuttaisi kohtuukäyttäjien alkoholinkulutukseen.
Juomien hinta kuitenkin laskisi samalla kun ne siirtyisivät Alkosta kauppaan, mikä taatusti houkuttelisi humalahakuista ostajakuntaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arviossa juuri suurkuluttajat vaihtaisivat vahvempaan olueen muita useammin. Maltillinen arvio on 145 kuollutta lisää vuosittain.
Etelä-Euroopassa reissatessa näkee, miten hienosti vahvatkin alkoholijuomat sopivat tavallisiin ruokakauppoihin. Paikalliset eivät mene niistä sekaisin.
Viiniä juodaan lasillinen ruuan kanssa, humaltumista paheksutaan.
Alkoholikaupan vapauttamisen puolesta liputtavat uskovat, että suomalaisten kieroutunut suhde alkoholiin johtuu juuri kielletyn hedelmän houkuttelevuudesta.
Ehkä sitä voisi verrata lasten karkinsyöntiin. Lapsiperheen au pairina Lontoossa hämmästelin suuresti sitä, että lasten ulottuvilla oli koko ajan herkkuja.
Itse olin lapsena tottunut karkkipäivään kerran viikossa. En kuitenkaan koskaan nähnyt brittiperheen normaalipainoisten lasten ahmivan herkkuja. He ottivat kaapista suklaan tai karkin silloin tällöin.
Suomalaislapsella ei ole vastaavaa itsehillintää silloin, kun karkkipäivä seitsemän päivän odotuksen jälkeen taas koittaa. Lauantai-pussi vedetään yhdellä istumalla.
Sama ajatusmalli näyttää jatkuvan aikuisena.
Jopa työministeri Jari Lindström (ps.) kehuu julkisuudessa juovansa alkoholia ainoastaan juopumistarkoituksessa silloin tällöin.
Suomalainen alkoholikulttuuri ei suinkaan ole pelkkää kännäämistä, mutta ruokaviiniä nauttiva ystäväni kuuluu vähemmistöön.
Suomalaisessa ruokapöydässä ei nimittäin komeile viini vaan maito.
Siinä missä Etelä-Euroopassa alkoholi on tiivis osa jokapäiväistä elämää, Suomessa alkoholi vie arjesta pois, valtiotieteiden tohtori Antti Maunun Humalan tällä puolen -tutkimuksesta (2016) selviää.
Suomessa on Maunun mukaan kolmenlaista juomakulttuuria: pienjuomista, jota harrastetaan kotisohvalla viikonloppuna puolison kanssa. Sitten on bilejuomista, jota harjoitetaan nimensä mukaisesti ystävien kanssa juhliessa.
Kolmas muoto on se ikävin eli kännääminen, jossa juominen on runsasta ja elämänhallintakin ehkä kateissa.
Suomen juomakulttuurin vertailu viinimaihin ei ole mielekästä. Se on niin erilaista.
Toivo on tälläkin kertaa nuorissa.
Kännääminen ei ole enää coolia, alkoholinkäyttö on vähentynyt jo vuosia. Nuoret eivät enää odota kieli pitkällä täysi-ikäisyyttä siksi, että pääsisivät Alkoon ja baariin.
Tuleva sukupolvi ehkä kestää norminpurun myös alkoholin ympäriltä. Tämä sukupolvi ei sitä valitettavasti kestä.
Pauliina Pohjala