Alistetut uskovaiset?
Esiaviollista seksiä harrastava nainen tulee kivittää, vaimolla pitää olla miehen lupa käydä töissä ja perheväkivaltaan ei kannata hakea apua poliisilta.
Muun muassa tällaisia asioita opetetaan piilokameralla kuvatun dokumentin mukaan useissa tanskalaisissa moskeijoissa.
– Meillä on oikeus olla varuillaan, ettei tuon dokumentin kaltainen kehitys tule tänne Suomeen. Varuillaan olossa ei ole pätkääkään rasismia vaan viileää realismia ja viisautta, ystäväni kommentoi Facebookissa.
Keskustelussa islamin tulkintojen kipupisteistä on sama vaikeus kuin minkä tahansa vähemmistön nostamisessa tikun nokkaan.
Kun yhtä ihmisryhmää käsitellään julkisuudessa jatkuvasti ongelmien kautta, valtaväestölle muotoutuu yksipuolisen negatiivinen kuva vähemmistöstä.
Keskustelun lopputulos saattaa olla, että ihmisryhmä, esimerkiksi muslimit, Jehovan todistajat, lestadiolaiset tai romanit, joutuu syrjinnän tai väkivallan kohteeksi ja kokee entistä suurempaa ulkopuolisuutta suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.
Niinpä esimerkiksi kansainvälisissä ja eurooppalaisissa ihmisoikeussopimuksissa on kiinnitetty erityistä huomiota vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseen.
Toisaalta ystäväni on oikeassa. On selvää, että yhteisöjen lainvastaisiin opetuksiin pitää puuttua. Parhaimmillaan julkinen läpivalaisu auttaa ryhmittymiä parantamaan toimintatapojaan.
Keskustelu islamista on erityisen vaikeaa, sillä viime vuosina oikeistopopulistiset poliittiset voimat ovat hyödyntäneet muslimeihin kohdistuvia ennakkoluuloja oman poliittisen agendansa polttoaineena.
He pyrkivät yleistämään joidenkin islamin tulkintojen ongelmat koskemaan koko muslimiyhteisöä tai esittämään konservatiiviset opetukset ihmisten ominaispiirteinä. Perusväite on, että islam uhkaa läntistä arvomaailmaa ja siksi maahanmuutto muslimimaista on vaarallista.
Myös jotkut tutkijat ja kirjailijat ovat pohtineet, onko islam sovitettavissa yhteen liberaalin yhteiskunnan kanssa.
Esimerkiksi kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth ehdotti viime viikolla Ylen kolumnissaan, että ääri-ilmiöistä eroon pääseminen vaatisi islamin perinpohjaista uudistamista ja Koraanin laskemista sen nykyiseltä jalustalta.
Ei ihme, jos tanskalaisdokumentti nostaa joidenkin muslimien karvat pystyyn: taas meitä vastaan hyökätään.
Varmaa on, että uudistuminen tapahtuu uskonnollisten yhteisöjen omalla päätöksellä, ei ulkopuolelta käsin.
YK:n rauhanvälitysverkoston johtaja Antti Pentikäinen ehdotti keväällä Suomenmaan haastattelussa, että maltillisen islamin tukemiseksi tarvitaan suomalaisissa yliopistoissa koulutettuja imaameja ja omilla jaloilla seisovaa, arabimaista riippumatonta uskontulkintaa.
Joskus saattaa olla niin, että positiivinen tarina saa enemmän hyvää aikaan kuin negatiivinen. Leimaamisen sijaan muslimitytöt ansaitsevat rohkaisevia roolimalleja.
Yksi esimerkki tästä on norjalaisessa nuortensarjassa Skamissa seikkaileva kunnianhimoinen muslimityttö Sana.
Hänen tasapainotteluunsa uskon, vanhempien odotusten ja maallistuneiden ystävien välillä pystynee samaistumaan myös moni muu kuin muslimitaustainen nuori.
Suomesta löytyy monta tosielämän Sanaa. Toivottavasti he pääsevät tulevaisuudessa entistä useammin esiin myös mediassa.