Aikavarkaat

Maailma on hämäävän täynnä turhia tärkeitä asioita ja tärkeitä turhuuksia – sekä ajatusten että esineiden tasolla.

Tai voi sen miettiä toisinkin. Maailma on niin täynnä tärkeitä ja turhia asioita, kuin annat sen olla.

Some-kavereiden ihanneminän seikkailut, linnan juhlien kolmanneksi hienoimman puvun, muutaman tuoreimman reality-sarjan nimen, alati muuttuvat superruokasuositukset ja muut voi vain kylmästi sivuuttaa.

Ja oikeastaan muiden keksimät suosituksetkin voi painaa unohduksen kuiluun ja kuunnella omaa järkeään. Jos joskus viettäisi päivän prikulleen kaikkien suositusten mukaan, siitä tulisi 48 tunnin vuorokausi.

Viimeistään muuttokuormaa pakatessa sitä huomaa, mitä kaikkea turhaa tavaraa nurkkiin on tullut jemmattua. Ja mikä vielä pahinta, se kaikki on joskus tullut myös ostettua.

Parhaiten tavaran turhuusarvon määrittelevät markkinat. Kyllä, kukaan ei ole valmis maksamaan kirpputorilla juuri mitään siitä vähän käytetystä piikkimatosta tai eilisen digilaitteesta.

Ei ole ihmekään, että useat ovat tarkoituksella alkaneet vähentää hankkimistaan ja omistamistaan. Sopivasti tyhjentyneessä asunnossa ja varastossa on kieltämättä parempi feng shui.

On hienoa, että yhä useammat työt ja asiat pystyy hoitamaan etänä, mutta joskus jatkuva linjoilla oleminen voi ottaa enemmän kuin se antaa.

Turhuutta on myös jatkuva varpaillaan oleminen. Työ seuraa tunnollisten ihmisten mukana jatkuvasti. Jos normaalissa työsuhteessa oleva voi odottaa työpuhelua milloin vain, onko hän silloin töissä vai vapaalla? Varmaankin vapaalla, kunnes puhelu toisin todistaa.

Ja jos puhelu tulee, joku haluaa yleensä vastaajan aikaa. Juuri sitä ylellisyyttä, mitä kiireistä elämänvaihetta elävällä ihmisellä on vähiten.

Nykyään jokainen odottaa, että vikapäivystykset toimivat koko ajan ja kaupat ovat auki 24/7. Mutta toisinaan oma älypuhelin värisyttää sielua juuri silloin, kun sitä vähiten tarvitsisi.

Uskoisin, että ruuhkavuosiaan elävät ihmiset kaipaavat entistä enemmän voimaannuttavia harrastuksia. Sellaisia, joissa täytyy keskittyä sopivasti niin, että koko maailma – ja aika – unohtuvat hetkeksi.

Joku saa tunnin lenkistä voi saada kaksi tuntia energiaa, yksi rakentaa pihasaunaa, toinen menee reppumatkalle ja joku lukee.

Arjen, juhlan ja työn uudet ideat pulpahtavat yleensä pintaan silloin kun niitä vähiten odottaa. Vähemmän olen kuullut tarinoita uusista ideoista ja innovaatioista, jotka ovat syntyneet vaikkapa tiistaina 10 tunnin työpäivän jälkeen.

Sen sijaan olen lukenut ja kuullut monista vapaa-ajalla syntyneistä ideoista.

Energia ja ideat taitavat tiivistyä paremmin, kun niillä on tilaa henkisesti ja fyysisesti.