Ostobonukset ruokahuoltoa turvaamaan?
Silmiini osui internetin ihmeellisestä maailmasta tieto, että esim. S-ryhmän kuluttajien tileillä makasi vuonna 2020 noin 350 milj. euroa rahaa, joka ei liikkunut minnekään.
Rahat kertyvät tileille, kun me tuotteita ja palveluita ostaessamme vilautamme vihreää korttia. Mitä enemmän sitä korttia käyttäen ostamme tuotteita, sitä enemmän tilillemme kertyy rahaa.
Bonusten kertyminen jo sinänsä ei ole nykyiseen elämänmenoon – tai suositeltavaan elämänmenoon – sopivaa.
Ei meitä kuluttajia saisi palkita siitä, että ostamme paljon ja vielä enemmän. Eikö asian pitäisi olla juuri päinvastoin?
Kaikkien pitäisi pyrkiä kohtuulliseen kuluttamiseen, oman kulutuksensa järkeistämiseen ja sitä kautta luultavasti kulutuksensa vähentämiseen.
Tilanne on tässä maailmantilanteessa erityisen kestämätön. Alkaa olla päivänselvää, että ukrainalaisilla pelloilla ei ensi syksynä ole normaalia määrää viljaa, auringonkukkaa tai muuta satoa, mitä korjata.
Nyt jo monissa maissa ruoan vienti on keskeytetty ja varastoja ryhdytty säästämään omaan käyttöön.
Suomessa, jossa viljelysmaat ovat eri tasoa kuin Ukrainan ja Venäjän mustanmullan lakeudet, pystytään osaavalla ja huolellisella viljelyllä tuottamaan hyviä satoja.
Viljelykustannusten kohtuuton nousu ja mahdollinen pula lannoitteista vaikeuttavat ja saattavat jopa osin estää kylvötöihin pääsemisen Suomessakin. Näin ei saa käydä!
Jos ministeri Mika Lintilä käytti TV-haastattelussaan termiä ”ruokakriisi”, meidän ajattelevien ihmisten pitää osata yhdistää tuo peitetermi oikeaan yhteyteen.
Kyseessä on vanhan terminologian mukaan nälänhätä. Tiedämme, että maailmassa on koko ajan nälänhätä.
Rikkaissa maissa ei asiaan ole välttämättä täydellä vakavuudella suhtauduttu. Nälkä on ollut kauempana.
Olisiko kaupparyhmittymillä nyt oikea hetki jäädyttää ostajien bonukset?
Kun kauppaketjujen bonuskorteilla kertyvät rahat eivät näytä olevan tarpeen omistajilleen, vaan makaavat tileillä käyttämättöminä, onko niiden maksaminen moraalisesti oikein?
Bonusrahat ovat jostakin poissa. Ne nostavat tuotteiden hintoja. Ne ovat poissa tuottajilta ja tavarantoimittajilta.
Maatalouden ahdinkoon yhtenä suurena syynä jo vuosikymmenten ajan on ollut kauppaketjujen tuottajille maksama liian alhainen hinta.
Se ei monilta osin ole kattanut edes tuotantokustannuksia, mikä on vienyt tilat ahdinkoon ja johtanut myös tuotannon lopettamiseen.
Ostobonusten maksaminen yllyttää kuluttamiseen. Jäsenyys johtaa epätasa-arvoisiin hintoihin ja etuihin asiakkaiden kesken, mikä toki on jäsenyyden tarkoituskin.
Lisäksi se antaa kaupoille täyden kontrollin asiakkaiden ostokäyttäytymiseen. Kortin käyttö välittää kaupparyhmittymälle tiedon siitä, mitä ostit ja mistä ostit.
Missä on yksityisyydensuojasi?
Tuottajien vaikea tilanne ja pelättävissä oleva ruokapula huomioiden: olisiko kaupparyhmittymillä nyt oikea hetki jäädyttää ostajien bonukset?
Olisiko nyt sopiva aika maksaa niiden sijaan kotimaisille ruuantuottajille ”bonusta” eli parempi korvaus tuotteista, jotta ruokaa olisi kaupoissa vielä ensi syksynäkin?
Kotimaiset viljat, liha, maitotuotteet, vihannekset, marjat ja hedelmät ovat meille elinehto.
Voisimmeko pienessä maassamme sopia yhteisesti siitä, että tässä tilanteessa yritetään turvata tulevaisuus ja taata ruuan saanti kohtuulliseen hintaan kaikille?
Yhdessä toimien voimme tasoittaa hintojen nousupaineita ja luottaa ruokaturvaamme.
Uskon, että kuluttajienkin mielestä tilillä tietymättömällä 0-korolla makaava bonussatanen oli parempi käyttää turvaamaan ”jokapäiväisen leivän” saantia ensi syksynäkin.
