Ymmärryksen on lisäännyttävä politiikassa
Viime viikolla todistimme – jälleen kerran – hetkessä vuoren kokoiseksi paisunutta sosiaalisen median kohua.
Kun ympärillä kohisee, on hyvä pysähtyä pohtimaan arvojamme ja toimintatapojamme. Politiikassa on syytä myös miettiä, miten puhumme toisillemme ja miten kohtelemme toisiamme.
Eduskunnasta ensi keväänä pois jäävät konkarit ovat peräänkuuluttaneet keskustelua politiikan muuttumisesta. Politiikan arjen puurtajat eivät pääse otsikoihin. Politiikka on pinnallistunut 24/7-kohufoorumiksi samalla, kun asiat vaatisivat kiireetöntä ja syvällistä pohdiskelua ehkä enemmän kuin koskaan.
Sosiaalinen media on tärkeä viestinnän väline, mutta myös osasyy ongelmaan. Kun kaikki on hetkessä julkista ja jaettavaa, miten voi enää toimia harkiten ja punniten?
Sosiaalinen media näytti voimansa viime viikolla, kun Oulun kaupunginvaltuuston keskustelussa käytettiin harkitsematonta sanavalintaa. Sitä seurasi uskomaton vyörytys, jossa vilpitön anteeksipyyntö ei riittänyt.
Sosiaalisessa mediassa jaetaan vain ihmisen virheitä, ei anteeksipyyntöä. Se kertoo kylmää tarinaa tämän päivän politiikasta. Pitkäkin työura tai luottamushenkilöpanos saatetaan mitätöidä yhden harkitsemattoman sanan, teon tai virheen perusteella.
Politiikan otteet siis kovenevat samalla, kun suomalaisten tiedetään odottavan entistä arvolähtöisempää päätöksentekoa. Varsinaisesta tapahtumasta raportoinnin lisäksi vähintään yhtä tärkeää olisi ollut, että media olisi ollut kiinnostunut siitä, miten me keskustassa kohtelemme virheen tehneitä.
Nimittäin ihan samalla tavalla kuin ihmisarvo on meille jakamaton, annamme anteeksi ja myös uuden mahdollisuuden. Ojennamme käden. Emme lyö lyötyä.
Ihmisarvo on meille jakamaton, annamme anteeksi ja myös uuden mahdollisuuden.
Viime lauantaina vietettiin kansainvälistä demokratiapäivää. Minusta siihen sopi erinomaisen hyvin Sotkamossa hyväksytyn periaateohjelmamme teesi ”Vahvojen yhteiskunta on pohjimmiltaan vain vastuulleen sokeiden yhteiskunta”.
Keskusta julkaisi vain pari päivää aiemmin demokratia- ja kansalaisyhteiskuntalinjauksen, jossa kutsumme kaikkia yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin tervehdyttämistalkoisiin.
Yhteiskunnan toiminnan kannalta terve ja toisia kunnioittava keskustelukulttuuri on perustavanlaatuinen kysymys. Tahalliset väärinymmärrykset, vastakkainasettelut ja kärjistynyt keskustelu ovat omiaan luomaan epävakautta yhteiskuntaan.
Moni jättää osallistumatta keskusteluihin kotona, ystäväpiirissä, työpaikalla tai julkisuudessa, sillä kärjistyksiä hakevassa ilmapiirissä on usein helpompi olla hiljaa. Demokratia uhkaa muuttua harvojen, useimmiten vahvojen areenaksi. Sitä ei itseään kunnioittava demokratia voi hyväksyä.
Politiikassakin on voitava epäonnistua ja olla keskeneräinen. On voitava pitää itsestään huolta ja saatava mahdollisuus myös korjata virheet ja kasvaa ihmisenä. On pystyttävä pyytämään ja myös saamaan anteeksi. Demokratiassa on oltava tilaa aivan kaikille, ei vain vahvimmille ja äänekkäimmille.
Ymmärryksen on lisäännyttävä. Demokratiassa tärkein ole se, joka huutaa lujimmin. Ei myöskään keskustassa.
Kirjoittaja on keskustan puoluesihteeri.