Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta?
Liityin keskustan jäseneksi sinä iltana, kun eduskuntavaalien tulos vuonna 2011 oli selvillä. Olin tutkinut eri puolueita ja miettinyt, mikä olisikaan se oma. Keskustalaisiin arvoihin oli helppo yhtyä, enkä voinut ymmärtää vaalien tulosta.
Keskustalaisiin arvoihin kun kuuluu esimerkiksi, että ihminen saa valita itse, missä asuu, lapsiperheet otetaan huomioon, pidetään suomalaisen ruoantuotannon puolta ja ajetaan järkivihreyttä. Mutta ennen kaikkea asiat tehdään yhdessä, hyvässä hengessä.
Keskustalaisuudessa viehätti se, että oikeasti rivijäsenenkin mielipiteellä tuntui olevan väliä ja ministereitä myöten ajatellaan, että jokaisen mielipide on tärkeä. Tätä keskustalaisuutta kaipaan. Tuntuu, että puoluejohto anelee jatkuvasti tukea milloin puheenjohtaja Juha Sipilälle ja milloin kenellekin yksittäiselle henkilölle.
En ole kuitenkaan viime vuosien aikana juurikaan kuullut puoluejohdolta aidosti kysymystä siitä, mitä tukea kenttäväki kaipaa. Tai on kai sitä kysytty, mutta puoluekokouksen tai puoluevaltuuston päätösten yli voidaan kävellä selvästi pienemmällä porukalla.
Näin vaalien alla olisikin tärkeää nostaa esille se, että me kaikki jäsenet teemme töitä ensisijaisesti paremman Suomen eteen puolueen arvojen pohjalta. Yhdessä jokainen toisia tukien. Keskusta on aina ollut vahvimmillaan silloin, kun on puhallettu yhteen hiileen ja puhuttu meistä, ei yksittäisistä ihmisistä.
Mitä jos tehtäisiin tänä keväänä yhdessä muillekin tiedoksi se, mitä arvoja me todella vaalimme ja ajamme, ja siinä samalla nostettaisiin loistavia keskustalaisia ehdokkaita ihmisten tietoisuuteen?
Kirjoittaja on keskustanuorten varapuheenjohtaja.