Vegaanien mollaamisesta ruokastrategian pohtimiseen
Tammikuussa alkoi monella muutakin uutta kuin vuosi. Kuntosalien suosio oli suuri ja erilaisten dieettien runsaus niin lehtien palstoilla kuin somessakin häkellyttävä.
Kaikki ei sentään mennyt uusiksi, jotain on vakiintunutkin. Ainakin vegaanihaaste ja kansanedustaja Mikko Kärnän kritiikki sitä kohtaan.
Tasaisin väliajoin saavat vegaanit leimakirveestä otsaansa. Heitä pidetään todellisuudesta irtaantuneina ituhippeinä, jotka viis veisaavat ympäristöstään ja syövät päivästä toiseen avokadopastaa.
Vegaanien mollaamisen sijaan meidän keskustalaisten tulisi puhua vegaanisen ruokavalion puolesta. Meidän tulisi kannustaa viljelijöitä kokeilemaan uutta ja mahdollistamaan kotimaiset vegaaniset vaihtoehdot laajemmin. Tämä ei ole vain vegaanien etu, vaan meidän koko maatalouselinkeinomme etu.
Ilmastonmuutos on fakta. Sitä, kuinka se tulee vaikuttamaan maataloustuotantoon on pohdittu paljonkin. Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmosen mukaan ilmastonmuutos kuivattaa nykyisiä maatalouden päätuotantoalueita. Se on Suomelle mahdollisuus, kun muualla tuotantokyky heikkenee ja kustannukset kasvavat kuivuuden myötä.
Suomen ongelmana taas ovat tulevaisuuessa todennäköisesti satovaihtelut. Siksi tilojen viljelykasvivalikoima tulisi saada monipuolisemmaksi.
Öljy- ja palkokasvien, kvinoan, eri viljojen ja jopa harvinaisempien erikoiskasvien kuten tattarin, kuminan ja hampun viljelyllä voi tasata satovaihtelun tuomia riskejä. Viljelykasvien monipuolisuus on viljelijän, mutta myös vegaanin etu.
Jotkut ennakkoluulottomat yrittäjät ovat jo alkaneet viljellä Suomessakin härkäpapua, kvinoaa ja muita vastaavia tuotteita, jotta vegaanitkin voisivat nauttia kotimaisesta, eettisestä ja ekologisesta ruuasta.
Haastan Mikko Kärnänkin kokeilemaan vegaanihaastetta fennovegaanisuuden muodossa, fennovegaani kun nauttii vain suomalaisia raaka-aineita. Siinäpä vasta palvelus suomalaiselle viljelijälle ja mahdollisuus rakentaa siltaa vastakkainasettelun sijaan!
Vegaanien mollaamisen sijaan meidän tulee keskittyä pohtimaan, kuinka Suomi varautuu ruokastrategiassaan ilmastonmuutokseen ja turvaa omavaraisuutensa.
Kirjoittaja on Vesaisten Keskusliiton hallituksen jäsen