Väestöennustetta ei voi väistää
Tilastokeskus julkaisi hiljattain uuden väestöennusteensa. Sen mukaan suomalaisten lasten ja nuorten määrä on vähenemässä nopeammin kuin aikaisemmin on ennakoitu.
Viimeisen seitsemän vuoden aikana syntyvyys on pienentynyt peräti viidenneksellä.
Ensi syksynä julkistetaan erikseen alueelliset ennusteet, jotka oletettavasti näyttävät useammille alueille enemmän miinusta kuin plussaa.
Väestöennusteet liittyvät mitä suurimmassa määrin aluepolitiikkaan, siihen millaisia palvelurakenteita supistuvan väestön alueilla on mahdollista pitää ja siihen, riittääkö yrityksille työvoimaa.
Jos työvoimaa ei ole, voi kannattavampaa olla tehdä päätös siirtää yritystoiminta sinne, missä työvoimaa on saatavilla – joskus jopa ulkomaille. Alueiden elinvoiman edellytys on kestävä väestökehitys.
Mikäli ennusteet toteutuvat, jatkossa entistä pienemmän työikäisten joukon voimin rahoitettaisiin merkittävä osa yhteiskunnan palveluja. Alhainen syntyvyys luo myös eläkejärjestelmän ylle uusia varjoja.
Voimme yhteiskuntana joko pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen yrittämällä estää näin dramaattinen väestön vähenemä – tai vaihtoehtoisesti yrittää sopeutua.
Sopeutuminen tarkoittaisi eittämättä kovaa tulevaisuutta esimerkiksi julkisille hyvinvointipalveluille tai eläkkeiden tasolle, mikäli veronmaksajien määrä tulee olemaan suhteellisen alhainen. Siksi vaikuttamisen tie olisi kannatettavampi tie.
Tarvitsemme lapsia, työntekijöitä ja yrittäjiä lisää.
Yksi pikaisesti työn alle otettava asia on työperäisen maahanmuuton esteiden purkaminen. Yritykset tarvitsevat kipeästi osaajia, osaajapula on akuutti jo nyt.
Meidän tulee myös helpottaa Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten työllistymistä Suomeen. Ulkomaalaistaustaisen työllistämiseen liittyy myös paljon turhia asenteita.
Lisäksi meidän on pyrittävä lisäämään syntyvyyttä.
Syntyvyyden reipas lasku pakottaa myös pohtimaan, mitä se kertoo yhteiskunnasta ja siitä todellisuudesta, missä nuoret aikuiset elävät. Moni kokee elävänsä epävarmuuden maailmassa.
Moni kantaa aitoa tuskaa globaaleista kysymyksistä, maailman ja elinympäristön tilasta.
Osalla mietteet ovat arkisempia: ehkä asema työmarkkinoilla on ohut, ja etenkin nuoret naiset pohtivat heikentääkö perheellistyminen työllistymisen mahdollisuuksia. Joku saattaa kipuilla sopivan kumppanin puutetta tai sitä, ettei lasta edes ole mahdollista saada.
Osalla puolestaan oma arki saattaa olla sellaista selviytymistä, että sen keskellä tuntuu mahdottomalta ajatella, että olisi vastuussa pienestä ihmisestä, saati useammasta.
Vaikuttamisen keinot lähtevät esimerkiksi perhemyönteisemmän yhteiskunnan luomisesta eri keinoin.
Meidän poliitikkojen on pohdittava rehellisesti, tukeeko palvelu- ja etuusjärjestelmä perheitä riittävästi. Lisäksi tämä problematiikka alleviivaa perhevapaauudistuksen tärkeyttä ja kiireellisyyttä.
Väestöennusteen ei tarvitse olla itseään toteuttava. Moniin asioihin pystymme vaikuttamaan politiikan keinoin, mutta asennemuutokseen koskien maahanmuuttoa ja lapsimyönteistä ilmapiiriä tarvitaan koko kansakunta mukaan.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja