Uskalletaan unelmoida!
Reilu kuukausi sitten ministeri Sanna Marinin avaus mahdollisesta kuuden tunnin työpäivästä nostatti monet keskustalaisetkin takajaloilleen. Marinin ajatukset tuomittiin useasta suusta toiveajatteluna ja haihatteluna.
Arvioimatta sitä, mitä Marinin esittämä muutos työelämässä tosiasiassa tarkoittaisi, säikähdin sen meissä herättämää reaktiota ja kielteisyyttä.
Väitän, että kaikki suurimmat poliittiset saavutukset ovat syntyneet villeistä unelmista ja haaveista ja rohkeista ihmisistä niiden takana.
Joku on uskaltanut ajatella senhetkistä poliittista tilannetta pidemmälle, saanut muitakin innostumaan ideastaan ja he ovat lähteneet tekemään töitä sen eteen, että asiat voisivat muuttua.
Näin on aikanaan ollut esimerkiksi naisten äänioikeuden suhteen. Monet aikalaiset eivät varmasti olisi voineet ikinä kuvitellakaan, että jonain päivänä tasa-arvoinen äänioikeus olisi totta.
Tänä päivänä pidämme sitä itsestäänselvänä oikeutenamme marssiessamme äänestyskoppiin.
Koska viimeksi keskustalaiset ovat esittäneet uusia, ehkä jopa hiukan utopistisiakin, ajatuksia siitä millainen unelmien ihanneyhteiskunta olisi keskustalaisesta arvomaailmasta käsin?
Meillä on kattava periaateohjelma, joka kokoaa monia näkemyksiä tulevaisuudesta. Poliittiset teot sen ympäriltä vain puuttuvat ja ohjelma lepää pöytälaatikossa.
Keskustan toiminnan ytimessä pitäisi mielestäni olla unelmointi. Jos uusia, raikkaita ajatuksia ei synny, tai ne torpataan suorilta käsin, ei yhteiskunta eikä puolue kehity eteenpäin.
Jos politiikkamme on reagointia vain tämän päivän haasteisiin, ei meillä ole tarjota ihmisille syytä äänestää meitä ja antaa luottamusta.
Liian usein uusia ideoita arvioidaan pelkkä nykytila mielessä, ja tulevaa pidetään itsestäänselvänä jatkumona, johon ei voida vaikuttaa.
Tärkeä muistutus meille kaikille on, että itse asiassa on meidän käsissä muovata tulevaisuutta siihen suuntaan, johon toivomme sen kehittyvän. Vain unelmat vievät eteenpäin.