Tavallisten asioiden ylistys
Lähes jokaisen suomalaisen arki muuttui jollakin tapaa noin kolme kuukautta sitten.
Muutoksessa voi aina olla myös jotain hyvää. Jotain sellaista mitä ei tavallisen arjen keskellä huomaa tai pitää itsestäänselvyytenä.
Muutos voi aidosti luoda uudenlaista ajattelutapaa, opettaa huomaamaan asioita ja kirkastaa ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeintä sen normaalinkin arjen keskellä.
Aikaisemmin sosiaalisen median sovellukset täyttyivät upeista matkakuvista eri ulkomaan kohteista ja kuvat kirvoittivat seuraajilta ihailevia kommentteja.
Kaikki oli upeaa, mahtavaa, uskomatonta. Viime kuukausien aikana matkakuvat vaihtuivat kuviin lähimetsästä, kukkien avautuvista nupuista ja itse leivotuista karjalanpiirakoista.
Tavallinen arki on muuttunut asiaksi, jota kuvataan superlatiiveilla.
Uusi arki on jo muuttanut suomalaista työelämää.
Etätyö tuntuu entistä paremmalta mahdollisuudelta kehittää omaa ammattitaitoa ja osaamista.
Maaseudun kylässä, jossa on hyvä valokuituyhteys, voidaan työnteon sujuvuuden suhteen olla nyt jopa paremmassa asemassa kuin kaupungin lähiössä, jossa mobiilidatayhteydet ruuhkautuvat ja pätkivät.
Etätyöhuumassa tulee kuitenkin muistaa, että kaikille etätyö ei sovi, vaan voi jopa kuormittaa enemmän, kun työ on läsnä kotona ympäri vuorokauden.
Uusi arki on myös kauniiden maalaispaikkakuntien mahdollisuus.
Kevät opetti, miten sujuvasti kaupunki- ja maalaiselämän voi yhdistää yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.
Kaiken keskittyminen pelkästään pääkaupunkiseudulle ei ehkä jatkossa ole enää itsestään selvää.
Onko koronapandemia ollut luonnon keino kurittaa ihmistä ja opettaa sietämään epävarmuutta?
Korona on pakottanut meidät miettimään, mitä voisimme muuttaa itsessämme ja mitä asetamme etusijalle tehdessämme erilaisia valintoja.
Havukka-ahon ajattelijan sanat ovat tässä ajassa ajankohtaisemmat kuin koskaan: ”Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet”.