Tarvitsemme tekoja, jotta Suomi olisi maailman paras maa vanheta
Viime viikkoina on keskusteltu paljon hoivasta. Julkisuudessa on kerrottu useista vakavista laiminlyönneistä ikäihmisten hoitokodeissa.
Ei ole hyväksyttävää, että yksityinen voiton tavoittelu menee hyvän hoidon ja eettisen toiminnan edelle. Vanhusten ja heidän omaistensa pitää voida luottaa hoivan laatuun.
Keskusta on vaatinut pitkäaikaishoidon henkilömitoituksen nostamista ja mitoituksen kirjaamista lakiin. Esiin tulleet räikeät epäkohdat alleviivaavat tätä tarvetta.
Kun ympärivuorokautisen hoivan piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia, takaa osaavan henkilöstön riittävä määrä parhaiten sen, että jokaisen asukkaan hyvinvoinnin varmistamiseen on riittävästi aikaa, ja henkilöstö voi työssään hyvin.
Yksin hoitajamitoituksen muuttaminen ei kuitenkaan vanhustenhoidon laatua paranna. Kuten usein politiikassa ja varsinkin vaalien läheisyydessä käy, keskustelu urautuu esittämään yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin haasteisiin.
Keskustelua vanhustenhoidosta pitäisi käydä kokonaisuutena, muistaen samalla myös esimerkiksi kotihoidon, omaishoidon ja perhehoidon kehittämistarpeet. Puhumattakaan kaikista niistä ennaltaehkäisevistä toimista, joiden myötä on mahdollista saada ikäihmiselle lisää toimintakykyisiä vuosia.
Yksi pitkäaikaishoivapaikka maksaa keskimäärin 50 000 euroa vuodessa.
Siksi jokaisella toimintakykyisellä vuodella on myös kansantaloudellinen merkitys: Mitä terveempänä ja toimeliaampana ikääntyvä kansalainen voi elää, sitä paremmin meillä on yhteiskuntana varaa järjestää hyvä hoiva niille vuosille, kun vanhuksen hyvä elämä on riippuvainen yhteiskunnan palveluista.
Siksi näkökulman pitäisi kaikissa palveluissa olla ennaltaehkäisyssä.
Linjasimme keskustan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ohjelmassa, että haluamme työelämästä vanhuseläkkeelle siirtyville lakisääteisen hyvinvointi- ja terveystarkastuksen, joka on suunniteltu juuri tätä elämäntilannetta varten.
Tarkastuksessa terveydenhuollon ammattilainen kartoittaa eläkeläisen keskeiset terveysriskit ja mahdolliset piilevät sairaudet sekä ohjaa ja kannustaa terveellisiin elämäntapoihin ja sosiaalisesti aktiiviseen elämään.
Tämänkaltaisia ”määräaikaistarkastuksia” tulee tarjota ikäihmisille myöhemmissäkin ikävaiheissa. Joissain kunnissa tällaista mallia on jo menestyksekkäästi kokeiltu.
Toisena ennaltaehkäisevänä tekona nostimme ohjelmapaperissamme esiin muistisairauksien ennaltaehkäisyn.
Muistisairauksia sairastavien ihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti väestön ikääntyessä. Aktiivisella elintapaohjauksella sairastumisen alkua on mahdollista siirtää 5–10 vuotta.
Tarvitsemme tekoja takaamaan sen, että Suomi olisi maailman paras maa vanheta.
Ajattelen että nyt on tarpeen laajempi vanhuspalveluiden tulevaisuuskuvan pohdinta koko yhteiskunnassa: Mitä tavoittelemme, ja miten tavoitteisiin on mahdollista päästä?
Aloitettu vanhuspalvelulain kokonaistarkastelu tarjoaa tähän keskusteluun erinomaisen mahdollisuuden.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja keskustan varapuheenjohtaja.
