Suurpetopolitiikka menee oikeaan suuntaan

Suurpetojen ja erityisesti suden kannanhoidollinen metsästys on ollut pattitilanteessa aivan liian pitkään. Uutiset eri puolilta Suomea kertovat karua kieltään kasvavan susikannan aiheuttamista ongelmista.

Moni pelkää, eikä sitä huolta pidä vähätellä. Paikoin lasten koulumatkat ovat muuttuneet turvattomiksi, ja petovahinkojen ennaltaehkäisy vie aikaa ja rahaa. Myös koirien avulla toimiva suurriistavirka-apu, joka on viranomaisten tärkeä tuki onnettomuustilanteissa, on vaarantunut.

Nykyinen lupajärjestelmä ei toimi. Yksittäiset hakijat joutuvat kantamaan kohtuuttoman perusteluvastuun, ja valitukset sekä toimeenpanokiellot estävät kerta toisensa jälkeen metsästyksen aloittamisen. Tilanne on jatkunut jo liian kauan ilman olennaisia parannuksia.

Viime kevään hallituksen esitys metsästyslain muuttamiseksi oli valmistelultaan puutteellinen. Asiantuntijoiden näkemyksiä ei huomioitu, vaikka jopa korkein hallinto-oikeus toi esiin selkeitä muutostarpeita. Keskusta nosti epäkohdat esiin valiokunnassa ja jätti mietintöön vastalauseen. Ei ole ihme, että ihmisten luottamus päätöksentekoon on horjunut.

Tilanne on kuitenkin niin vakava, ettei poliittiselle syyttelylle ole sijaa. Nyt tarvitaan yksituumaisuutta yli puoluerajojen. On välttämätöntä, että hallitus tuo uuden metsästyslain muutosesityksen eduskuntaan. Ministeri Essayahin mukaan suurpetojen metsästykseen ollaan esittämässä kiintiömetsästystä, ja tämä on askel oikeaan suuntaan.

On selvää, ettei metsästys vaaranna suotuisan suojelutason säilymistä.

Toiveikkuuteni perustuu siihen, että kiintiömetsästyksessä suden suotuisa suojelutaso ja kestävän metsästyksen määrä on vihdoin määritelty. On selvää, ettei metsästys vaaranna suotuisan suojelutason säilymistä. Aiemmin tuomioistuimet ovat katsoneet, ettei lupapäätöksissä ole kyetty osoittamaan tätä varmuutta – nyt se on mahdollista.

Esitetty kiintiö on 65 sutta. Se perustuu Luonnonvarakeskuksen arvioon ja suotuisan suojelutason viitearvoon, joka on 273 sutta. Tämä on hyvä alku, mutta viitearvo on kohtuuttoman korkea. Yli 100 sutta enemmän kuin Ruotsissa, jossa kannanhoidollinen metsästys on laajemmin sallittua. Tämän vuoksi myös kiintiö jää tarpeettoman pieneksi.

Kaikesta huolimatta metsästyslain uudistus on menossa oikeaan suuntaan. Keskustan tuki lain huolelliselle ja ripeälle käsittelylle on varma. Nyt on aika palauttaa luottamus päätöksentekoon ja varmistaa, että suotuisan suojelutason säilyttäminen ei estä järkevää ja vastuullista kannanhoitoa.