Suomessa heikennetään ympäristönsuojelun tasoa
Suomessa ympäristönsuojelun taso on noussut ja teollisuuden kuormitus on tehnyt vesistöpäästöjen osalta täyskäännöksen siitä, mikä tilanne oli 1970-luvulla.
Mutta nyt talouden ja investointien paineen alla Suomessa aletaan luistaa ympäristövaikutusten minimoinnin periaatteesta. Ympäristölainsäädännön rintamalla on paljon muutoksia menossa. Muutokset eivät paranna Suomen ympäristönsuojelun tasoa vaan heikentävät sitä.
Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys, jolla mahdollistetaan uudet poikkeusluvat vesien tilan heikentämiseen. Lakiesitys on koukeroisesti kirjoitettu ja vaikutukset Itämeren rannikolle ovat epäselvät.
Laajan vastustuksen on ympäristöyhdistysten keskuudessa saanut se, että uudella poikkeusluvalla saisi heikentää erinomaisen tilan vesistöjä. Erinomaisen tilan järviä ovat muun muassa Puula, Suur-Saimaa, Suvasvesi ja Pielavesi. Erinomaisessa tilassa olevia jokia on enää jäljellä vain Pohjois-Lapissa.
Jos laki menee läpi esitetyssä muodossa, kaivosten jätevesipäästöt kohdistuvat näihin lähes luonnontilaisiin vesistöihin. Tänä päivänä on olemassa tekniikkaa ja osaamista myös kaivosten jätevesien käsittelyyn, mutta lainsäädäntöä keventämällä tekniikkaa ei tarvitse ottaa käyttöön.
Suomeen syntyy uusia toimintoja, joita ei ole aiemmin ollut, kuten 1 000 hehtaarin laajuisia aurinkovoimaloita. Akkumateriaalitehtaiden tuotannosta syntyy puolestaan jätteeenä enenmmän sulfaattia kuin mistään muusta tuotannosta Suomessa koskaan aikaisemmin.
Uusien hankkeiden osalta lainsäädäntö on puutteellinen ja ympäristövaikutuksia ei täysin tunneta.
Ympäristöluvituksen käsittelyaikoja halutaan myös nopeuttaa. Sujuvoittaminen on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta se ei saa laskea luvituksen laatua.
Meille on syntymässä uutta teollisuutta, jonka ympäristövaikutuksista puuttuu tutkimustietoa ja käytännön kokemusta. Samaan aikaan viranomaisilta vaaditaan entistä nopeampaa luvitusta ja ympäristövaikutusten arvioinnin keventämistä pienellä henkilökunnalla.