Sateentekijän odottajat pettyvät
Mihin menet Keskusta, kysyy tänään moni keskustalainen. Mihin menee Keskusta, kysyy tänään niin kilpailijamme kuin kaikki ne jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä poliittisessa päätöksenteossa tapahtuu.
Keskustan seuraavan puheenjohtajan nimi kiinnostaa. Katri ja Antti ovat laittaneet itsensä liikoon tavalla, josta me kaikki muut saamme olla kiitollisia. Puheenjohtajakiertueella on testattu kahta – jo kokenutta – ammattilaista.
Tyhjille saleille ei ole tarvinnut puheita pitää ja kysymyksiin vastata. Pessimistit ovat pettyneet joka paikassa, sillä naiset ja miehet ovat olleet hyvin liikkeellä.
H-hetkeen on aikaa viikko. Mitä Kouvolan jälkeen? Mihin menet Keskusta?
Johtajalla ja muilla vastuullisilla on suurin vastuu siinä mitä tuleman pitää, mutta ne jotka odottavat, että uusi puheenjohtaja ja muut keskeisissä tehtävissä olevasta joukkueesta nostaa puolueen kannatuksen nykyisestä alhosta erehtyy. Sateentekijää ei ole ollut eikä tule olemaan.
Puolueessa on oikeasti kyettävä tekemään muutoksia niin järjestöllisesti kuin toimitatavoissammekin. Ei riitä, että ainakin lähes jokainen puolueesta huolta kantava toteaa muutoksen välttämättömyyden, mutta kun edetään konkretiaan valmius muutokseen joko loppuu tai se on toteutettava jossain muualla kuin omalla kohdalla. Taloudellisten vaikeuksien aikana esim. on liian helppo ja näköalaton – joskin toki akuutisti välttämätön – ratkaisu se, että ainakaan pidemmän päälle henkilöstön lomautuksilla voitaisiin kestävästi toimia.
Kutsumme – aiheestakin – itseämme sekä kansan liikkeeksi, että kansanliikkeeksi. Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa testataan sekin onko kyse vain juhlapuheiden välttämättömistä sanoista vai olemassa olevasta elävästä elämästä.
Puolueen uudistuminen on täysin välttämätöntä. Olemme olleet ja tulemme aina olemaan asia asioissa vahvoja. Keskustellakin osaamme sikäli kun niin haluamme. Oleellista on myös se, että keskustelu on niin aitoa ja rehtiä, että kritiikkiä myös kestetään semminkin kun yhtä syyllistä tai syytä ei ole eikä muuten tule jatkossakaan.
Omasta mielestämme agendamme on jo nyt sellainen, että sillä pitäisi pärjätä. Miksi meitä ei sitten tunnisteta perheiden edunvalvojana, pienimpien eläkkeiden varassa elävien puolesta puhujana, yrittäjyyden edistäjänä tai ilmastonmuutoksen torjunnan realistisena toimeenpanijana. Tarvitaan hajua ja makua. Riskejäkin ottaen tämä tulee tehdä – joukkueena – yhdessä.
Riskit pitävät senkinkin, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Tällöin tulee muistaa se, että kannatuksemme ei tarvitse olla 100 tai 50 %.a – 25 % riittää. Jotta tämä on mahdollista Keskustan on oltava oikeasti ja aidosti Koko Suomen puolue. Yhdet asiat – yhdet puheet – yksi politiikan sisältö – kun kannatuksen rima on 25 % tasolla.
Nykytilanne ei muutu yhdelläkään kikka kolmosella. Automaattisesti ja itsestään Keskustan kannatus ei nouse. En usko siihen, että kun ennenkin on koettu tappioita ja kannatus sukeltanut niin ennenkin on tilanteesta noustu. Myönteinen muutos on mahdollinen, mutta ihmisten toimintatapojen ja kiinnostusten kohteiden muutokset haastavat myös puolueet ja ennenkaikkea Keskustan. Ei vaan riitä, että toimitaan niinkuin on aina ennenkin toimittu ja tehty.
Uuden puheenjohtajan hartioille ei tule saattaa sellaista viittaa/taakkaa, jonka alle kompastuu jo tulevaan syksyn aikana. Jokaisen keskustalaisen pitää kyetä kysymään myös itseltään – mitä minä voin tehdä matkalla maan ykköspuolueeksi – sille paikalle, jolle Keskusta kuuluu.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja