Sanoiko joku työhyvinvointi?
Kelan mukaan yli 100 000 ihmistä hakeutui pitkälle sairauslomalle mielenterveyteen liittyvien haasteiden takia vuoden 2023 aikana. Luku ei huomioi niitä ihmisiä, jotka ovat kokonaan työelämän ulkopuolella samasta syystä.
Nämä ovat hälyttäviä määriä ihmisiä, jotka kärsivät ja yhteiskunta ei tule heitä vastaan tavalla, joka huomioisi heidän tarpeensa.
OECD arvioi muutama vuosi sitten, että mielenterveyden haasteet aiheuttavat Suomessa vuosittain yli 11 miljardin euron kustannukset. Luku on lähes neljä kertaa suurempi kuin liikkumattomuuden vuosikustannukset.
Ratkaisuja uupumukseen etsitään yksilötasolla, vaikka monessa tapauksessa syy löytyy joustamattomasta työelämästä. Syytä ei voida sivuuttaa, kun ongelma aiheuttaa suuria kustannuksia niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.
Jos tiessä on kuoppia, jotka ovat vaaraksi, ne kuuluu täyttää eikä jäädä odottamaan seuraavaa tapaturmaa. Tämä pätee myös työelämän aiheuttamaan uupumukseen. Järjestetäänkö kohta ”Suomen surkein kylätie”-kisan tapaan ”Suomen uuvuttavin työpaikka”-kisa?
Hoitokeinoina uupumukseen nostetaan sairausloma, lääkkeet ja kuormituksen vähentäminen. Näistä keinoista mikään ei poista niiden yli 100 000 ihmisten haasteita, jotka kumpuavat siitä, että työelämän rakenne ei tue nykyisellään ihmisen hyvinvointia.
Pitääkö työstä kuormittuneen yksilön miettiä vielä tapoja, jolla työn kuormittavuutta helpotetaan samalla, kun työn tehokkuutta ei saa laskea?
Ei kuulosta millään lailla kestävältä ratkaisulta.
Joustavuus työelämässä avaa mahdollisuuden useammalle esimerkiksi osatyökykyiselle olla työelämässä. Sitä varten kuitenkin työnantajan pitää olla valmis tukemaan työntekijää erilaisilla ratkaisuilla, jotka eivät ylikuormita työntekijää.
Työn pitääkin haastaa, mutta kun niin moni suomalainen kärsii työuupumuksesta, on ratkaisuja löydyttävä. Gaselleja mukaillen “Työhyvinvointi on yhteinen asia.”