Pu­heen­vuo­ro Kes­kus­tan kan­na­tus al­le 35-vuo­ti­ai­den kes­kuu­des­sa oli 20 vuot­ta sit­ten kor­ke­al­la, sel­väs­ti yli 20 pro­sent­tia ää­nes­ti kes­kus­taa vie­lä vuo­den 2007 vaa­leis­sa. Nyt kan­na­tus on las­ke­nut kuu­teen pro­sent­tiin. Va­ka­va asia.

Aat­tees­sa ei pi­täi­si ol­la vi­kaa. Har­va puo­lue pu­huu niin pal­jon lap­si­per­heis­tä, kou­lu­tuk­ses­ta ja luon­nos­ta. Mik­si vies­ti ei ta­voi­ta tai se kä­si­te­tään vää­rin?

Yh­te­nä esi­merk­ki­nä on kes­kus­tan ym­pä­ris­tö- ja il­mas­to­po­li­tiik­ka. Vii­me vaa­li­kau­del­la saa­tiin ai­kaan mo­nia konk­reet­ti­sia te­ko­ja luon­non puo­les­ta.

Pää­tös ki­vi­hii­len käy­tön kiel­tä­mi­ses­tä jo vuon­na 2029 syn­tyi kes­kus­ta­lai­sen ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­rin ai­ka­na.

Pää­mi­nis­te­ri Juha Si­pi­lä sai ai­kaan par­la­men­taa­ri­sen yh­tei­sym­mär­ryk­sen (pe­rus­suo­ma­lai­sia lu­kuu­not­ta­mat­ta) pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­ses­tä 55 % vuo­teen 2030 men­nes­sä.

Säh­kö­au­to­jen han­kin­taa ja ben­sii­ni­au­to­jen bi­o­kaa­su­kon­ver­si­oi­ta tu­et­tiin. Mik­si nämä toi­met jäi­vät nä­ky­mät­tö­miin ei­kä kes­kus­tan ym­pä­ris­tö­po­li­tiik­kaa tun­ne­ta?

Vies­tin pe­ril­le­me­nos­sa on ky­sy­mys asi­as­ta it­ses­tään, sa­noi­tuk­ses­ta, ajoi­tuk­ses­ta, vies­ti­ka­na­vas­ta ja kes­kus­te­lu­a­loit­tees­ta.

Tär­kein teh­tä­väm­me vii­me vaa­li­kau­del­la oli kään­tää Suo­men ta­lous ka­tast­ro­fi­kurs­sil­ta tur­val­li­sil­le ve­sil­le. Täs­sä on­nis­tuim­me­kin hy­vin, mut­ta sa­mal­la meil­tä jäi vä­hem­mäl­le pu­heel­le moni muu asia. Suu­rel­le osal­le nuo­ri­soa val­ti­on ta­lous ei mer­kit­se juu­ri mi­tään, kun oma ta­lous on han­kin­nas­sa, han­ka­luuk­sis­sa tai hu­kas­sa.

Niis­tä­kin asi­ois­ta, jot­ka nuo­ril­le ovat re­le­vant­te­ja, em­me ole osan­neet pu­hua sel­ke­äs­ti, ym­mär­ret­tä­väs­ti ja nuor­ten ai­kuis­ten nä­kö­kul­mas­ta.

Meis­tä saat­toi luo­da än­ky­rä­vas­tus­ta­jan ole­muk­sen, kun al­ta­vas­taa­ja­na re­a­goim­me mil­loin min­kä­kin puo­lu­een po­pu­lis­ti­siin unel­ma­heit­toi­hin jär­jen sa­noil­la. Sil­loin­kin usein vii­veel­lä, jol­loin mie­li­ku­va kes­kus­te­lun ”oi­ke­as­ta nä­kö­kul­mas­ta” on jo va­kiin­tu­nut.

Vies­tin­nän ka­na­vat ovat muut­tu­neet no­pe­as­ti. Koh­taa­mi­set ovat usein yh­tä tär­kei­tä ver­kos­sa kuin fyy­si­ses­ti. Kes­kus­ta­lai­nen so­me­ak­tii­vi­suus ja läs­nä­o­lo ei ole ol­lut lä­hel­lä­kään mui­den puo­lu­ei­den vas­taa­via.

Olem­me ol­leet mo­nes­ta vir­tu­aa­li­tu­vas­ta ul­ko­na kuin ta­lon­mies ja lu­miuk­ko.

Kes­kus­te­lu­a­loi­te ja yh­teis­kun­nal­li­nen joh­ta­juus syn­tyy sel­väs­tä vi­si­os­ta pa­rem­mas­ta Suo­mes­ta. Ei ole nuo­ri­son vika, jos Kes­kus­tan tah­to­ti­laa ei tun­ne­ta.

Mikä on se suu­ri yh­teis­kun­nal­li­nen ta­voi­te, se Suo­men tila, joka voi­daan vain Kes­kus­tan joh­dol­la to­teut­taa? Tä­män aja­tuk­sen kir­kas­ta­mi­nen on olen­nais­ta, muu­ten em­me pys­ty sii­tä muil­le­kaan ker­to­maan.

Hap­po­ra­di­on lau­lun sa­noin: ”Puhu ää­nel­lä jon­ka kuu­len, sa­noil­la jot­ka ym­mär­rän…”

Kir­joit­ta­ja on kes­kus­tan puo­lu­e­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja.