Politiikan ilmapuntarit
Monet yritykset ja talouselämä elävät kvartaaleittain. Kolmen kuukauden välein laaditaan arvioita ja tehdään johtopäätöksiä.
Politiikan ilmapuntareissa on kuukauden sykli, jossa edetään gallupista toiseen. Mielipidetiedustelut kertovat sen hetkisestä tilanteesta. Muutoksena aikaisempaan gallup-lukujen isotkit heilahdukset ovat olleet
lisääntymään päin. Pidemmistä aikasarjoista on löydettävissä trendejä.
Keskustan mielipidemittauskannatuksessa ei ole seliteltävää. Luvut ovat olleet laskusuunnassa.
Kilpailijamme ovat toki tyytyväisiä. Oma väki on huolestunut, ja monet muistelevat muutaman vuoden takaisia tilanteita. Ovatpa ensimmäiset jo ehtineet soittamaan tuomiokelloa.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä lähes kaksi vuotta. Paljon ehtii tapahtua. Niin myönteisiä kuin kielteisiäkin asioita.
Politiikankin rytmi on aina vain nopeutumaan päin. Onelinerit ja 140 merkkiä somessa ovat tätä päivää.
Kahden tunnin ikäinen uutinen alkaa olla vanha.
Onko keskusta puolueena niin asioiden kuin muunkin tekemisen osalta vuodessa 2017? Vastaus on lyhyt ja selkeä – ei ole!
Olemmeko me valmiita tekemään tarvittavat järjestölliset ja toiminnalliset muutokset, vai jatkammeko tutulla ja turvallisella, mutta alati kapenevalla ja rämettyvällä polulla?
Kaiken hektisyyden ja politiikan alati lisääntyvän henkilöitymisen aikana merkitystä on myös sillä, miten keskusta puolueena ja järjestönä toimii.
Helpointa on luetella ongelmia edes yrittämättä etsiä niihin ratkaisuja. Monella meistä tämänkin tekstin lukijoista ”lasi on puoliksi tyhjä”, vaikka miten olisimme saaneet omia tavoitteitamme eteenpäin.
Periaateohjeman kenttäkierros on käynnistynyt. Se antaa hyvän pohjan arvojemme mukaisen ohjelmatyön jatkamiselle. Asioista meidät tulee tunnistaa – keskusta ei koskaan tule pärjäämään onelainereiden julkisuus- ja nopeuskilpailussa.
Suomen selviytymisvaiheen jälkeen on kehittämisen aika, ja meillä pitää olla riittävät ja toteuttamiskelpoiset esitykset etenemisestä – sotessakin, sosiaaliturvan uudistamisesta puhumattakaan. Yksi kysymys on, riittääkö meillä rohkeus tehdä tarvittavia ja riittäviä ehdotuksia.
Järjestöllisesti tekemätöntä työtä riittää. Rämettä on raivattu, mutta jatkoa pitää seurata. Jälleen kerran on
1) asetettava jäsen keskiöön ja tehtävä muutokset, joilla oikeasti mahdollistetaan ihmisten helppo liittyminen jäseneksi ja luodaan 2010-luvun mukainen mahdollisuus vaikuttaa.
2) läpikäydään koko järjestöorganisaation nykytilanne ja tehdään tarvittavat muutokset rakenteeseen ja toiminnallisuuteen.
3) kun mielipidetiedustelut kertovat alenevia lukuja – kestosuosikkivastaus puolueesta riippumatta on, että ”viestimme ei ole mennyt perille” – tällöin sopii kysyä, onko edes ollut viestiä, joka olisi voinut mennä perille.
Kun viesti on olemassa, sen eteenpäin saattaminen on tänä päivänä jotain ihan muuta kuin puhereferaatin faksaamista. Digitalisaatio on mahdollisuus. Tiedon kulku alhaalta ylös, ylhäältä alas ja puolueesta ulospäin on saatettava nykypäivään.
Puolueen toiminnassa vastuuseen pyrkineet ja
valituksi tulleet kantavat oman vastuunsa siitä, miten jatkossa menestymme. Peilistä katsomalla näkyy monenlaista.
Muutos haluamaamme suuntaan on mahdollinen. Ilman rohkeutta katsoa totuutta suoraan silmiin ja
tehdä riittäviä ja tulevaisuuteen katsovia muutoksia rämettymisen tie jatkuu.
Asioilla keskusta on aina pärjännyt ja tulee pärjäämään. Lasin voi saada riittävällä tavalla täyteen. Meidän on itse uskottava itsemme ja tekemiseemme.
Tällainen sekä näkyy että kuuluu ulospäin ja vaikuttaa myönteisellä tavalla myös kuukaudenkierroissa.
Odottamalla mikään ei muutu. Turvallinen muutos on mahdollinen, ja se on tehtävä.
Kirjoittaja on keskustan varapuheehjohtaja.