Perustoja myöten remonttiin
Yksi hyvinvointiyhteiskuntamme peruskivistä on sosiaaliturva, joka tarvittaessa kantaa erilaisissa elämäntilanteissa.
Työ luo parasta sosiaaliturvaa. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä on elämänvaiheita ja yllättäviäkin tilanteita, joissa tarvitaan niin perusturvaa kuin syysperusteistakin sosiaaliturvaa.
Nykytilanteen perustat ja rakenne ovat ajalta, jolloin joko oltiin työssä tai ei oltu työssä.
Suojaosuus työttömyyspäivärahoissa on yksi esimerkki siitä suunnasta, johon pitää kyetä etenemään laajemminkin. Ansiotulo (suojaosuus) ei pudota pois työttömyysturvalta, mutta mahdollistaa toimeentulon parantamisen.
Palkkatyön, verotuksen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen edellyttää muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön. Tarvitaan isompi remontti. On kyse yhdestä tulevan vaalikauden suuritöisimmistä asioista.
Järjestelmä on rakentunut pala palalta. Vaikeaselkoisuus ja tulkinnanvaraisuus ovat vuosien ja vuosikymmenten saatossa lisääntyneet.
Kyse on yhtäältä myös sosiaaliturvan ja palvelujärjestelmän yhteensovittamisesta. Yksi suurimpia sisäisen turvallisuuden uhkia on liian monen nuoren ja erityisesti pojan tilanne.
Elämänhallinta vaatii tukea.
Sosiaaliturvan tulee edesauttaa elämänhallinnan ylläpitämistä ja mahdollistaa pääsyn sosiaaliturvan varasta kiinni työhön silloin, kun se muutoin on mahdollista.
Jo lyhytaikaiset työsuhteet, osa-aikaiset ja määräaikaiset työpaikat ovat tie syrjäytymisuhan torjumisessa. Työttömyyden nujertaminen on tärkeää.
Ei ole hyväksyttävää, että työtön ei hallinnollisten prosessien takia uskalla ottaa vastaan lyhyttä pätkätyötä, koska ymmärrettävästikin pelkää esimerkiksi viivettä etuuksiensa maksatuksessa.
Käynnissä oleva perustulokokeilu on yksi vastaus tähän.Sosiaaliturvan uudistaminen edellyttää joidenkin peruskysymysten pohdintaa ja ratkaisuja.
Onko sosiaaliturvajärjestelmämme jatkossakin universaali vai syyperusteinen?
Malliesimerkki universaaleista eli jokaiselle kuuluvista etuuksista on lapsilisät. Lapsilisä kuuluu automaattisesti kaikille lapsille ja nuorille riippumatta vanhempien tulotasosta. Tällä on suuri merkitys koko järjestelmän hyväksyttävyyden kannalta.
Koenko saavani vastinetta maksamilleni veroille?
Toinen ydinkysymys liittyy vastikkeellisuuteen ja vastikkeettomuuteen. Voiko esimerkiksi työttömyysturvan varassa olevaa velvoittaa, ja jos voi, niin miten?
Kolmas keskeinen valinta liittyy siihen, onko sosiaaliturvamme perhe- vai yksilölähtöinen.
Kun näihin avainkysymyksiin on saatu vastaukset, hallinnollinen malli on rakennettavissa lujalle ja kestävälle perustalle.
Keskustelua perusperiaatteista ei saa ohittaa liian nopeasti. Yksittäisillä kauniiltakin kuulostavilta ”mainoslauseilla” ei pidä tulevaisuuteen harpata.
Meillä ei ole vielä kiire hypätä minkään tietyn nimisen mallin taakse.
Nyt on aika käydä keskustelua niistä keskeisistä perusvalinnoista, joiden pohjalle toimiva ja työhön kannustava sosiaaliturva saadaan aikanaan rakennetuksi.
Keskusta on ollut ja sen tulee olla perusturvapuolue. On huolehdittava niiden ihmisten toimeentulosta, joiden omat voimat eivät riitä ja joiden ei työnteon perusteella ole mahdollista saada elantoaan.
On kyse ihmisarvoisen elämän ylläpitämisestä.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja