Paras maa perheille
Perhepolitiikasta on tulossa huhtikuun eduskuntavaalien pääkysymyksiä.
Suomen on oltava maailman paras maa perheille. Moni asia Suomessa on hyvin, mutta myös parannettavaa riittää.
Moni kysyy ihan oikeutetusti, miten voi ajatella lapsen saamista, jos varmuutta edes omasta toimeentulosta ei ole. Siksi tarvitsemme Suomeen lisää työpaikkoja, jotta yhä useammalla olisi paremmat taloudelliset edellytykset perheen perustamiseen.
Samalla työelämää on kehitettävä niin, että ennen muuta perusteettomat määräaikaiset työsuhteet vähenevät ja että esimerkiksi pätkä- ja silpputyöläisten sekä pien- ja yksinyrittäjien toimeentulo on turvatumpi.
Tässä tarvitaan lainsäädännön uudistamista ja asennemuutosta työpaikoilla.
Perheiden palvelut neuvolasta alkaen ovat Suomessa kokonaisuutena maailman kärkeä. Silti ne koetaan usein liian hajanaisiksi.
Sote- ja maakuntauudistuksen toteuttaminen on tärkeää myös perheiden kannalta.
Perheiden palveluja pystytään järjestämään nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja ennen muuta niin, että perheitä tuetaan ajoissa.
Kiitos perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.), perheiden kotiapuun tulee jo ensi vuonna lisää rahaa. Tätä matalan kynnyksen tukea on lähivuosina yhteiskunnassamme edelleen lisättävä.
Sekä SDP että kokoomus näyttävät kaavailevan lasten kotihoidontuen romuttamista tavalla tai toisella. Tämä kannattaa muistaa, kun perheissä aikanaan mietitään, mille puolueelle äänensä antaa.
Keskustan vaihtoehto on turvata vanhemmille aito valinnanmahdollisuus lastensa hoidossa myös tulevaisuudessa.
Keskustan vaihtoehto on turvata vanhemmille aito valinnanmahdollisuus lastensa hoidossa myös tulevaisuudessa.
Perhevapaat on uudistettava, mutta uudistuksen on oltava perheille parannus, ei leikkaus. Uudistuksen on mahdollistettava hoitovastuun jakautuminen vanhempien välillä nykyistä tasa-arvoisemmin.
Samalla on myös haettava uusia ratkaisuja siihen, että yhä useampi äiti ja isä voisi tehdä esimerkiksi osa-aikatyötä perhevapailla ollessaan.
Perheille paras maa tarkoittaa myös sitä, että varhaiskasvatus on laadukasta ja siihen on yhtäläiset mahdollisuudet koko maassa. On mielestäni vanhanaikaista ja vahingollista asettaa vastakkain esimerkiksi koti- ja päivähoitoa.
Lasten ja nuorten koulunkäynnin osalta tärkeintä on huolenpito tasa-arvosta.
Koulujen jakautuminen hyviin ja huonoihin on torjuttava päättäväisesti. Jokaisella on oltava mahdollisuus opiskella niin pitkälle, kuin omat kyvyt kantavat – vanhempien lompakon paksuudesta tai kodin postinumerosta riippumatta.
Keskustan yksi ratkaisu on pienten lasten koulu. Siinä esiopetuksesta ja peruskoulun kahdesta ensimmäisestä vuosiluokasta tehdään kokonaisuus, jonka aikana varmistetaan kunkin lapsen perustaitojen riittävyys edetä pidemmälle.
Vakavin ongelma ratkaistavaksi on lapsiperheköyhyys. On kestämätöntä, että yli 100 000 lasta joutuu elämään köyhyydessä Suomessa.
Siksi on oikein, että pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat nousevat ensi vuonna noin 80 eurolla kuukaudessa.
Tulevaisuudessa lapsilisät on mielestäni vähintäänkin sidottava indeksiin. Kaikista pienituloisimpia perheitä on syytä vielä tukea täsmätoimilla, kuten keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän esittämällä harkinnanvaraisella lisätuella.
Olisi myös vähintään selvitettävä, voidaanko lapsilisä olla huomioimatta toimeentulotukea haettaessa. Kentältä saamani palautteen mukaan tämä auttaisi suoraan monien perheiden pärjäämistä.
Antti Kaikkonen
kirjoittaja on keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja