Opiskelija, ethän jää yksin!
Syksyn myötä uusi lukuvuosi alkaa myös korkeakouluissa.
Uusien opiskelijoiden joukkoon mahtuu monenlaisissa elämäntilanteissa olevia tyyppejä tuoreista ylioppilaista alanvaihtajiin. Uuden edessä montaa opintonsa aloittavaa jännittää: ”löydänkö kavereita, ehdinkö kaikille haluamilleni kursseille?”
Korkeakouluissa vapauden lisäksi korostuu vastuu omista opinnoista. Myös sosiaaliset kontaktit ovat jokaisen omalla vastuulla, vaikkakin tapahtumiin osallistuminen voi viedä aikaa itse opiskelulta. Osa paahtaa opintonsa valmiiksi ennätysvauhtia, osa viilettää juhlissa ja nukkuu luentojen yli.
Opiskelijaelämä vaatii melkoista tasapainoilua työskentelyn ja vapaa-ajan välillä – toisaalta opiskelun lomassa olisi hyvä jo aloittaa verkostoituminen tulevien kollegojen kanssa.
Tukeeko korkeakoulumaailma itsessään tasapainoista opiskelijan arkea, vai altistaako se jäsenensä uupumukselle vaativuudessaan?
Ollaanko korkeakouluissa riittävän yhteisöllisiä? Ollaanko kiinnostuneita siitä, miten opiskelijoilla menee?
Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen entinen johtaja, nyt edesmennyt Jari-Erik Nurmi, antoi mielestäni erittäin hyvän neuvon uusille opiskelijoille sanoessaan: ”Älkää jääkö yksin, mutta älkää myöskään jättäkö ketään yksin.” Yhteisöllisyyttä, eli yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan pitää yhtenä ihmisen psyykkisistä perustarpeista.
Opiskelijan itsensä ja opiskelijayhteisön lisäksi järjestöillä on tärkeä rooli yhteisöllisyyden edistämisessä.
Myös keskustaopiskelijat tekevät töitä opiskelijan paremman arjen eteen niin edustajistovaaleissa kuin niiden välissäkin.
KOL on kiinnostunut siitä, miten opiskelijoilla menee, oli kyseessä sitten uusi opiskelija tai opinnäytetyönsä kanssa kamppaileva konkari.
Kirjoittaja on Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen