Onko keskustalla ote suomalaisten arkeen?
Piirikokouskierros on takana. Puoluejohto on osallistunut niihin laajasti. Henki kokouksissa on ollut myönteinen ja jopa taistelutahtoinen ja näyttämisenhaluinen.
Huonoja gallup-lukuja ja puolueen imagoa ei kuitenkaan juuri ole käsitelty.
Välillä itsekin kieltämättä olen pohtinut, että ovatko tunnelmat huoltoasemien ”viisasten kerhoissa” ja keskustan kokouksissa etääntyneet liikaa toisistaan.
Läntiset teollisuusmaat elävät keskellä murrosta. Elämäntavat ja työelämä muuttuvat nopeasti. Ihmiset tuntuvat jakautuvan voittajiin ja häviäjiin.
Maahanmuutto ja voimapolitiikan paluu kansainvälisiin suhteisiin herättävät perusteltua ja perusteetonta huolta.
Koetaan, etteivät perinteiset puolueet kykene ratkaisemaan ajankohtaisia ongelmia.
Lähes kaikissa demokratioissa on viime vuosina noussut esiin uusia poliittisia liikkeitä. Hjalliksen projektit tuntuvat monella tapaa korneilta, mutta niitä ei kannata aliarvioida.
Aatteemme on ajankohtainen. Ajatus ihmisyydestä ja sen kehitystarpeesta on ikuinen.
Meidän on kuitenkin kyettävä paremmin kertomaan, mitä aatteemme ja siihen pohjautuva politiikka tarkoittaa nykysuomalaisen ja etenkin tulevaisuuden suomalaisen arjessa. Miten vastataan uusiin ilmiöihin ja muutoksiin?
Mitä meidän sitten pitäisi pitää esillä? Tarvitaan vihdoinkin sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Sosiaaliturva on yhdistettävä joustavasti verotukseen. Kantavina periaatteina on oltava riittävä perusturva heikoimmille ja se, että työnteko on aina kannattavaa.
Keskustan on oltava ykkönen vaikuttamisessa siihen, millaisia päätöksiä ja lainsäädännön muutoksia vaativat arkemme mullistavat digitaalinen maailma ja tekoäly. Keskustan on linjattava tekoälyyn liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Meillä on oltava selkeitä vastauksia Suomen sisäisen turvallisuuden haasteisiin kuten maahanmuuttoon, poliisin palveluihin ja terrorismiin. Jokaisen suomalaisen arjen on tunnuttava turvalliselta.
Sisäiseen turvallisuuteen kuuluu myös järkevä petopolitiikka. Keskustan on kyettävä vastaamaan kysymyksiin rikoksista ja rangaistuksista, oikeudesta ja kohtuudesta.
Keskustan on edelleen puolustettava koko Suomen kehittämistä. Aluepolitiikassa tarvitaan kuitenkin uutta otetta.
Uusi aluepolitiikka lähtee erityisesti elinkeinoelämästä, infrasta ja yksityisen sektorin työpaikkojen luomisesta. Koulutusta on oltava joka puolella: myös pienemmissä kunnissa.
Maatalouspolitiikka pitää sanoittaa ruokapolitiikaksi, joka puhuttelee niin maalla kuin kaupungeissa. Maatalouden uudistumista nuorten viljelijöiden tulevaisuuden uskoa on tuettava.
Yksilöllisyyden korostaminen on mennyt pitkälle. Tästä on seurannut juurettomuutta ja erilaista pahoinvointia. Ollaan kypsiä miettimään sitä, onko ääriyksilöllinen elämäntapa todella onnellista elämää.
Keskustan on uskallettava puhua siitä, että ihmisellä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia.
Keskustan on nykyistä voimakkaammin korostettava yhteisöllisyyden voimaa: perhettä, ystävyyssuhteita ja kolmatta sektoria. Ihmisen arvo ei voi koskaan olla pelkkä markkina-arvo.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja