Onko julkinen liikenne todellinen vaihtoehto vai harvojen luksusta?
Helsingin seudun joukkoliikenteen lippujen hinnat ovat jälleen nousemassa. Etenkin opiskelijoiden kannalta tilanne on kurja.
Pääkaupunkiseudulla opiskelija on oikeutettu alennukseen vain kuukausilipun kohdalla, ei kerta- tai vuorokausilipuissa.
Tilanne laittaa miettimään asiaa kansanterveyden näkökulmasta. Miksi mennä jalan tai pyörällä, jos joukkoliikennelippu on joka tapauksessa voimassa?
Mutta mikäli opiskelija asuu lähellä omaa kampustaan, ei kuukausilipun hankkiminen ole välttämättä kannattavaa. Tällöin hän joutuu maksamaan harrastuksissa tai vaikkapa ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa käymisestä lähes seitsemän euroa kerralta.
Summa tuntuu kohtuuttoman suurelta opiskelijan muutenkin entistä niukemmassa kuukausibudjetissa. Se ei ainakaan kannusta osallistumaan päätöksentekoon tai muuhun toimintaan.
Karmein tilanne on opiskelijalla, joka ei ole kirjoilla pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi itse olin opiskeluaikana mukana sekä kunta- että seurakuntapolitiikassa, joten tuntui selvältä pitää virallinen asuinpaikka kotikunnassani.
Tällaiselle ”ulkopaikkakuntalaiselle” opiskelijalle HSL:n AB-vyöhykkeen kuukausikortti maksaa noin 170 euroa. Siitäkin huolimatta, että olisi kirjoilla helsinkiläisessä korkeakoulussa ja postinumero olisi Helsingissä.
Summa on opiskelijalle aivan posketon, joten kuukausilippua ei voi vaihtoehtona edes miettiä.
Myöskään kaukoliikenteen suhteen tilanne ei ole helppo. Juna- ja bussimatkat ovat toisinaan jopa opiskelija-alennuksen kanssa kalliita suhteessa yksityisautoiluun eivätkä junien heikot internetyhteydet houkuttele hyödyntämään matkaa asioiden hoitamiseen tai töiden tekemiseen.
Rautatieasemat ovat jo pitkään vähentyneet. Myös linja-autoreiteillä on havaittavissa selkeä kehitys, jossa taajamia ja pysäkeitä ohitetaan ja kierretään. Maaseutu ja pienemmät kaupungit näivettyvät, kun kulkuyhteydet hiipuvat.
Julkinen liikenne on opiskelijalle usein ainoa vaihtoehto ja muillekin sen tulisi olla ensimmäinen. Hän heittäköön ensimmäisen kiven, joka valitsee junan tai bussin aina silloinkin, kun yksityisauto on helpompi, nopeampi ja halvempi vaihtoehto.