Oletko aurinko vai ankeuttaja?
Poliittiselle päätöksentekijälle on tuttua hommaa, että asiat ottavat aikansa ja kärsivällisyyttä kaivataan.
Yksittäisen avauksen päätyminen lainsäädäntöön asti voi kestää vuosia. Siksi onkin tärkeää, että vaikuttamistyössä on osatavoitteita. Ja kun osatavoite täyttyy, niin silloin on syytä juhlaan!
Keskustanuorilla ja keskustaopiskelijoilla oli vastikään syytä juhlaan, kun kansalaisaloite kouluväkivallan kirjaamisesta rikoslakiin eteni eduskunnan käsittelyyn.
Jos tunnelmat olivat korkealla jo viime keväänä, kun aloite saavutti tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, niin nyt oli todellisen tuuletuksen aika.
Pohdin sitä yhteistyön määrää, mitä asian eteneminen vaati taakseen.
Lukuisat ihmiset lähestyivät meitä aloitteen alullepanijoita sosiaalisessa mediassa tarjoten apuaan. Aloitetta jaettiin eri kanavissa aktiivisesti ja keskustelua syntyi todella paljon.
Vaikka aloite laitettiin alulle jo liki vuosi sitten, niin selkeä nousu allekirjoitusten määrässä tapahtui alkuvuodesta 2021, kun Koskelan traagiset tapahtumat olivat otsikoissa.
Osa asiantuntijoista näkin niin, että koulussa tapahtuvan väkivallan kirjaaminen rikoslakiin ei toisi mitään uutta, koska väkivalta on jo määritelty Suomessa rikokseksi.
Toisaalta todettiin, että tällä hetkellä laista ei löydy selkeää kirjausta siitä, mitä kenenkin viranomaisen täytyy kiusaamistapauksissa tehdä ja kuka kantaa viime kädessä vastuun.
Lukuisat järkyttävät tapahtumat kertovat siitä, että nykymallilla on epäonnistuttu – tästä kertoo myös allekirjoitusten määrä. Muutosta todellakin tarvitaan.
Toivon, että aloitteen ympärillä tullaan käymään niin kansalaiskeskustelua kuin asiantuntijatason analyysia.
Aloitteen teema puhutteli minua myös aikuisen näkökulmasta.
Miten käyttäydymme työpaikalla, harrastuksissa, kotona, tai vaikka keskustassa?
Tuonko oman panokseni yhteisen hyvän edistämiseksi, vai etsinkö vain negatiivisia asioita ja puran pahaa oloani? Meistä jokainen on vastuussa, ettei ketään kiusata – olipa kyseessä lapsi tai aikuinen.