Nuoret ovat laiskoja, kuten muutkin

Nuorten fyysinen kunto laskee jatkuvasti. Suunta on pelottava niin mielenterveyden kuin maanpuolustuksenkin näkökulmasta.

Moni varmasti muistaa peruskoulun liikuntatunnit, joissa muutama loisti lajissa kuin lajissa, osa pysyi mukana ja loput tekivät kaikkensa välttääkseen epämiellyttävät lajit.

Muistan nuoruudestani todella monia hetkiä, jolloin luokkakaverini kirosivat liikuntatunteja, vaikka tiesin heidän pitävän yhdessä pelailusta ja liikkumisesta. Ongelma ei ollut haluttomuus liikkua, vaan epämiellyttävät ja loppuunkulutetut tavat liikuttaa eritasoisia nuoria.

Ei siis ihme, että nuorten kunto heikkenee jatkuvasti. Osasyynä on jatkuvasti helpottuva elämä, joka ei vaadi paljon fyysistä tekemistä. Koko ajan voimme hoitaa enemmän asioita yhdeltä laitteelta, liikkumatta oven ulkopuolelle.

Pääosin kehitys ja asioiden helpottuminen on hyvästä, mutta sen lopputuloksena ei voi olla liikkumisen väheneminen. Tarvitaan keinoja innostaa nuoria sopivan aktiiviseen liikuntaan.

Olen aina ihmetellyt, kuinka nuorena meidät usein yritetään saada “ammattiurheilijaputkeen”. Siinä pyritään löytämään yksi laji mahdollisimman nuorena, jonka jälkeen siihen pitäisi kaikki paukut laittaa. Tavoitteena menestyminen tietenkin.

Oma kokemukseni lähipiiristä ei näytä, että tällä saataisiin iso osa nuorista kiinnittymään riittävään määrään päivittäistä liikuntaa. Voisiko tämän kehityksen motiivina ollakin vanhempien tiedostamaton kunnianhimo eikä puhtaasti nuoren etu?

Minun ei pidä sanella, miten koulussa nuoria opetetaan tai miten vanhempien kuuluisi toimia, siihen on ammattilaisia. Kannan kuitenkin huolta aiheesta, ja mielestäni asiasta on puhuttava.

Liikunnan ei pidä olla aina ärsyttävää ja sellaista, johon pitäisi käyttää kaikki aika. Tärkeintä on oppia nauttimaan liikkumisesta ja ymmärtää sen oleellisuus päivittäisessä elämässä.