Medialukutaitoa tarvitaan
Media on nykyään kaikkialla. Se ei ole enää vain erillinen lehdistö, radio ja televisio, vaan olemme kaikki siinä tekijöitä ja osallisia. Levitämme mielipiteitä ja uutisia, kommentoimme niitä ja otamme kantaa. Valtavat mainosrahat kulkevat verkossa osin sen mukaan, miten avaamme otsikoita.
Ammattimainen media joutuu kilpailemaan tilaajista ja mainostajista huomioarvoa tavoitellen. Tuntuu siltä, että saadakseen huomiota uutisten on sisällettävä yhä enemmän tunteita herättäviä osia, niiden on kohautettava ja usein herätettävä lukijoissa jopa raivoa tai vihaa.
Osa tätä kehitystä on myös kilpailu sekunneista. Kilpaillaan siitä, kuka saa ensimmäisenä uutisen liikkeelle. Toinen osa kilpailua on se, kuka saa luotua haluamansa tulkinnan uutisesta.
Osansa tästä laajasta ilmiöstä saa osakseen nyt pääministeri Juha Sipilä. Osa lukijoista tulkitsi kohuksi jutun, jossa kerrottiin hänen johtamastaan vienninedistämismatkasta ja yhdistettiin hänen henkilöönsä ja lapsiinsa yksi matkan aikana solmittu yhteistyösopimus.
Juttu ei olisi lentänyt pidemmälle, jos siinä olisi heti kerrottu, että kyseinen sopimus oli jatkoa jo vuonna 2014 solmitulle esisopimukselle ja jos olisi kerrottu, miten matkalle lähtevät yritykset valitaan mukaan. Muiden tiedotusvälineiden ja asianosaisten tehtäväksi jäi selvittää myöhemmin tätä taustaa.
Suomenmaa teki tässä jälkityössä tärkeän osansa. Puoluelehtiä tarvitaankin näemmä nykyään myös tähän oikean ja monipuolisen tiedon jakamiseen – muiden jakaminen puutteellisten tietojen täydentämiseen.
Sosiaalinen media tarjoaa vastaavasti meille jokaiselle omalta osaltamme mahdollisuuden jakaa harkintamme mukaan näitä sisältöjä edelleen. Yksi Suomenmaan juttu voi levitä yhtä laajalti kuin suurten kaupallisten medioiden julkaisut. Internet on tuonut levikkitasa-arvon.
Medialukutaitoa tarvitaan myös valemediaa ja niin sanottua trollausta vastaan. Propagandalle ainoa kunnon vastalääke on valistunut ja sivistynyt kansalaismielipide. Ei pidä uskoa kaikkea mitä väitetään.
Nykytekniikan mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin käyttävät hyödykseen yhä useammat tahot. Sitä käytetään kansainvälisessä politiikassa, sitä käyttävät terroristit, sitä käytetään sodissa ja politiikassa.
Usein agitaattorit saavat seuraajikseen myös hyväntahtoisia hölmöjä, jotka innolla levittävät uskomaansa väitettä tai väitettyä uutista – jopa valeuutisia.
Yhä enemmän näitä mahdollisuuksia käytetään suoranaisen kiihotuksen ja yllyttämisen välineinä. Näin etenkin sisäpolitiikassa ja populismin tukikeinona.
Tällä kaikella on vaikutuksensa demokratian toimivuuteen. Avoimet yhteiskunnat, jotka korostavat sananvapautta ilman sensuuria, ovat arimpia kohteita. Kekkonen kirjoitti aikanaan oikeistoradikalismia vastaan pamfletin Demokratian itsepuolustus.
Tähän hetkeen tuotuna korostankin yllättäen puoluelehdille uutta tulemista. Tarvitaan kontrolliväyliä ja faktantarkistusta, ja siinä puoluelehdillä voi olla omiensa puolustamisessa arvokas rooli. Yleisempi faktantarkastuksen järjestelmä meiltä puuttuu.
Avoimessa yhteiskunnassa valtio ei voi sellaista roolia ottaa, mutta tavalla tai toisella sitä on vahvistettava myös ulkomaisen trollauksen tai sisäisen valemedian hyökkäyksiä vastaan.
En tiedä, millä riippumattomalla taholla tällaiseen olisi kiinnostusta ja varoja. Kun tätä mietimme, kannattaa takaraivossa pitää se, että autoritaarisilla yhteiskunnilla on aina ollut varaa propagointiin. Demokraattisten yhteiskuntienkin on kyettävä arvoineen pärjäämään tässä kilpailussa.
Kirjoittaja on keskustan presidenttiehdokas.