Maailma lapsen silmin
Lapsen syntyessä hän on kuin kirjoittamaton kirja tai avoin lehtiö. Ensimmäisistä elinpäivistä lähtien noille tyhjille sivuille alkaa kertyä kirjaimia, joista syntyy sanoja ja lauseita.
Noista pikku hiljaa täyttyvistä sivuista muodostuu ajan myötä lapselle minuus, elämän asenne, maailman katsomus. Millä nimellä tuota oman elämän ohjenuoraa haluaakaan kutsua.
Vauvana lapsen merkittävimmät kontaktit muihin ihmisiin tulevat luonnollisesti läheltä.
Vauva tarvitsee huolenpitoa ja rakkautta saadakseen elämänsä alkuun. Vanhemmat ja muut läheiset tulevat huomaamattaankin tarjonneeksi pienelle ihmiselle tärkeitä oppeja, joita ihminen käyttää lopun ikäänsä.
Lapsi oppii ilmaisemaan paitsi nälkäänsä ja janoaan, niin myös tunnetilojaan. Meistä jokainen varmaan muistaa sen riemukkaan tunteen, kun oma vauva hymyilee ensimmäistä kertaa.
Lapsen kasvaessa elinpiiri laajenee ja uusia asioita tulee kiihtyvällä tahdilla vastaan. Lapsi imee nälkäisesti vaikutteita ympäröivästä maailmasta. Luonnostaan lapsi suhtautuu kaikkeen uuteen uteliaan innostuneesti.
Tässä kohtaa kanssaihmisillä on oiva mahdollisuus tukea pienen ihmisen kasvamista avoimeksi ja toiset ihmiset huomioon ottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Pyritään olemaan latistamatta tuota lapsen vilpitöntä intoa ja kiinnostusta ympäröivään maailmaan.
Lasta on syytä tukea säilyttämään avoin mieli kaikelle uudelle ja erilaiselle. Lapsi on luonnostaan suvaitsevainen, suvaitsemattomuus opitaan.
Olen viettänyt lapsuuteni maalla. Kesäisin kuskasimme tilalla tuotettua perunaa kaupunkiin myytäväksi. Lukemattomat kerrat olen matkustanut pottukuorman päällä kaupunkiin, jossa isoäitini teki torilla kauppaa.
Voikin sanoa, että Oulun kauppatori on osaltaan kasvattanut minut. Noilla torireissuilla tutustuttiin ihmisiin ja samalla saatiin vähän maistaa kaupunkielämää, kun seikkailtiin toripäivän ajan muiden lasten kanssa pitkin torin ympäristöä, aina Heinäpäätä myöten.
Nämä jännittävät ja riemukkaat päivät olivat ensimmäisiä kokemuksiani siitä, että eletään sitä muuallakin kuin Kiimingissä.
Omat, nyt jo isot lapseni elävät aika lailla erilaisessa maailmassa. Maailmasta on tullut niin paljon pienempi, että minun kokemuksiani lähimmän kaupungin torilta vastaa tänä päivänä matkat lomille ja harrastuksiin aina ulkomaille saakka.
Tässä ajassa on entistä tärkeämpää säilyttää alussa mainitsemani avoin suhtautuminen kaikkeen uuteen ja erilaiseen.